Viikossa villapaidaksi.

No ei ihan, ehkä kahdessa, katsotaan nyt. Lähtöasetelma ei sitäkään suosi sillä rakas mieheni lähtee jälleen reisuun mutta tattadataa! sanoi että ensi viikon jälkeen ei olisikaan reissuja hyvään aikaan.  Tänään olen jättänyt vetovastuun kuitenkin hänelle ja tein villiksen alaresoriin asti valmiiksi. Enkä ole ihan tyytyväinen resorin alereunaan, mielestäni se kinnaa liikaa. Toisaalta, jos se olisi lerpumpi niin sitten se lerpattaa. Kun saan hihat valmiiksi niin te saatte päättää onko hyvä vai ei.

Kun olin neulonut sen yhden sinisen pipon Louhittaren Luolan Pohjan Akasta, oli se menoa. Ihan mielettömän kiva lanka neuloa ja sellainen jytyn villan tuntuinen. Värit on jotain aivan käsittämätöntä. Ei edes tee mieli tehdä neuleisiin mitään kuvioita sillä langan värjäys on niin mahtava. Sanoinhan jo että tilasin aivan hassun määrän lankaa ja nyt jäljellä siitä määrästä on kolme vyyhtiä. Tein ensin alta pois pipot lapsille jotta korvat pysyy lämpimän jos vaikka tuon isomman projektin valmistuminen viivästyisi. Minulla oli siitä jo valmis visio syksyksi mutta se viiden viikon olkapään sairasloma sotki kuvion aika perusteellisesti.

Louhittaren Luola / Pohjan Akka

Kolme alinta pipoa on kaikki tehty suurinpiirtein samalla tavalla. Kysyin lapsilta ensin millaiset haluavat ja vastaus oli että tuollaiset perusmösät, kiitos. Ensimmäisen pipon tein väristä farkku ja siitä tuli sen verran reilu että omin jo sen itselleni. Ärjy on täydellinen väri tytön skimbasettiin ja poika toivoi eniten-vihreää-pipoa ja ei voi olla enemmän vihreää kuin tuo lime. Väristä muste tehty pipo onkin ollut täällä jo aiemmin kuvattuna.

perusmösä [ ohje by anana ]
Tsekkaa myös Rikke hat by Sarah Young, on ollut tässä inspiksenä

Luo 110 silmukkaa saksalaisittain, klik klik jos et tiedä mistä puhun
Neulo joka toinen kierros oikein ja
joka toinen kierros nurin.
Kun pipossa on noin 10 nurjaa kierrosta päällepäin
vaihda puikot 0,5 numeroa isompiin
ja kavenna ensimmäisella oikein kierroksella 4 silmukkaa pois.

Jatka neulomista  joka toinen kierros oikein ja
joka toinen kierros nurin.
Kun olet neulonut yhteensä noin 23  nurjaa kierrosta päällepäin
vaihda puikot 0,5 numeroa isompiin
ja kavenna ensimmäisellä oikein kierroksella taas 4 silmukkaa pois.
Nyt pipossa pitäisi olla 102 silmukkaa.

Kun pipon korkeus on noin 16-17 cm aloita kavennukset.
Pipo kavennetaan 6 kohdassa joka toisella kierroksella
eli jokaisella oikein kierroksella ja tee se  vaikka ssk :lla, klik klik jos et tiedä mitä tarkoitan
Ensimmäisella kavennus-kierroksella kavenna aina joka 17. ja 16. silmukka,
seuraavalla kavennuskierroksella aina joka 15. ja 16. silmukka, sitten 14. ja 15. jne
kunnes sinulla on 12 silmukkaa jäljellä.
Lanka loppujen läpi ja päättele.

Tytön pipo on aloitettu puikoilla nro. 3 eli pipossa on käytetty puikkoja 3, 3,5 sekä 4.
Pojan pipo on aloitettu puikoilla nro. 3,5 eli vihreäsä pipossa on käytetty 3,5, 4 ja 4,5 koon puikkoja.

86 grammaa

86 grammaa

97 grammaa

Aiemmin tein tytölle palmikkopipon niin ikään laskettelutakkiin sopivaksi, miksei muihinkin takkeihin. katsoin ex-tempore lankakaupassa lankaa ja aavistelin että lanka voisi olla takin vetoketjun värinen. Olin ällistynyt kun väri oli just eikä melkein, punertavan värin ollessa kyseessä on aikamoista arpapeliä arviointi ilman mallia. Pojalle olin jo viime vuonna ajatelut tehdä punaisen "kustoon" mutta se jäi. Nyt aloitin ajoissa. Molemmat pipot on neulottu Cascade Wool :sta nelosen puikoilla.

87 grammaa

77 grammaa

Olin tekemässä pojan takeista postausta mutta jos en vaikka ei ehdikkään ennen kevättä niin mainittakoon jo tässä että vihreä takkia on ostettu unkkafemmasta ( Union Five) ja merkki on Element. Ei mitään teknisiä ominaisuuksia mutta ulkonöällisesti tosi kiva perusrotsi ja vuori on, niinkuin snoukkakansa sen ilmaisisi, just sick! Eli tosi cool. Poika tuntuu olevan nyt kaikissa vaatteissa kahden  koon välissä eli 12 on liian pieni ja koko 14 hieman reilu, mutta suunta ylöspäin. Ja näin sitä pikkuhiljaa luisutaan pois lastenvaatekaupoista ja lastenosastoilta?

Meillä sairastupa jatkuu. Pojalla on mysteeriflunssa joka ei tunnu luovuttavan. Hän paranee mutta seuraavana päivänä taas menee huonommaksi eli huomenna mennään kysymään lääkäriltä jatko-ohjeita hoidon suhteen. Tätä on nyt jatkunut kolmatta viikkoa. Toivottavasti tuleva viikko on viimeinen sairasviikko ja pääsisimme nauttimaan vihdoin syksystä ulos perheen kesken, ellei syksy käänny talveen ensi viikonloppuun mennessä. Yritän ensi viikoksi saada esittelyn reiman paketista mutta voi olla että jää viikonloppuun, katsotaan.

Jännittävää lokakuun viimeistä viikkoa kaikille !
Jännittävästi myös hävisi otsikkobannerini...

Tested by real kids...

Kuulemani mukaan noin 15 000 haki tänä syksynä mukaan Reiman Test Patroliin. Reima Test Patrol -joukko koostuu 20 innokkaasta lapsesta vanhempineen. Mukana on reippaita ja tinkimättömiä ulkoleikkien asiantuntijoita, jotka eivät pakkasta, tuulta tai märkää pelästy. Lapset testaavat kauden Reiman tuotteita tositoimissa ja vanhemmat raportoivat Reimalle kokemuksia käyttötilanteista. Varsinainen testikausi kestää lokakuun lopulta tammikuun puoliväliin. (Lähde: Reima)

Minuun otettiin yhteyttä Reimalta jo ennen Test Patrolin lanseerausta ja kysyttiin haluanko lähteä mukaan. Ilmeisesti hieman penseä asenteeni merkkiä kohtaan ei ole jäänyt huomaamatta ja mukaan haluttiin ainakin yksi todistetusti "ei-reima-fani". En osaa sanoa missä vaiheessa uskoni Reimaan meni mutta muistan että Jiillä oli pienenä Reiman tuotteita joihin olin tyytyväinen mutta tytöllä ei muutaman hudin jälkeen enää ole Reimaa ollut, paitsi ne liki jokaisen hyväksi havaitsemat välikausihanskat.

Tänä vuonna pitkästä aikaa kiinnitin jo alkusyksystä huomiota muutamaan Reiman vaatteeseen, yllättyen positiivisesti päivitetystä ulkonäöstä. Ajatelin kuitenkin että ostan ehkä, jos kauden jälkeen löytyy hyvästä alesta. Vaikka nykyiset luottomerkit palvelevatkin hyvin, on vaihtelu aina tervetullutta.

Kynnys ostaa sellaista mihin on saanut ennen pettyä, on suuri. Joskus aiemminkin olen todennut että pysyn tutussa ja hyväksi havaitussa koska en halua, eikä minulla ole aikaa, kesken kauden etsiä uutta tilalle jos hankitut vaatekerrat ei kestäkään. Enkä usko että kukaan haluaa laittaa jopa satoja euroja vaatteisiin jotka eivät täytä odotuksia. Tähän asti minun ulkovaateluottomerkit on löytynyt naapurimaista: mm. ruotsalaisesta Po.pista ja tanskalaisesta Molo Kidsistä. Minun makuuni sopivan ulkonäön lisäksi edellä mainitut merkit myös kestävät kulutusta meidän tarpeiden mukaan joka on etenkin tytön päiväkotivaatetuksessa tärkein kriteeri. Mutta.

Mutta minä ostaisin mielelläni myös edes vähän enemmän kotimaista*. Asumme maassa jonka ilmasto luo aika poikkeukselliset olosuhteet sekä vaatimukset lapsen vaatetukselle. Miksi siis meitä eteläisemmät ja leudomman ilmaston maat suunnittelevat ja valmistavat parempi ulkoiluvaatteita kuin me, vai tekevätkö ne sittenkään niin?

Päätin ottaa asiasta selvää ja lähteä mukaan Test Patroliin. Meidän perheestä mukana ovat molemmat lapset, eli Jii testaa koululaisotteella vaatteita ja Padmé suorittaa päiväkotilaisen testin. Minä toimin valvojana ja testaan vaatehuollon puolelta toiminnallisuutta. Samalla mielessäni kytee toivo että meidän kuluttajien toiveet ja kokemukset todella otettaisiin huomioon tuotekehittelyssä. Itse aion ainakin olla mahdollisimman objektiivinen sekä rehellinen ja myönnän että koska koen nykyisten vaatteiden täyttävän tarpeemme liki täydellisesti, on Reimalla aika kova työ lunastaa paikkansa meidän perheen vaatettajana.

Saman toiveen olen saanut myös Reimalta; huoletonta testausta ja rehelliset sekä rohkeat mielipiteet. Test Patrolin tarkoitus on saada tietoa vaatteista; niiden kestosta, käytettävyydestä sekä ulkonäöstä jotta tuotekehittelyä voidaan viedä oikeaan suuntaan. Joukkoon on kuulemani mukaan valittu testaajia koko Suomen alueelta ja mahdollisimman monimuotoisesti. Olen muuten vuosia ihmetellyt miksi tälläisiä käyttötestejä ei tehdä laajemmin lastenvaatteiden kanssa sillä käyttötestithän ovat tuttuja valmistajien taholta laskettelusuksista autonrenkaisiin. Niistä saa arvokasta tietoa niin kuluttaja kuin valmistajakin. Toivottavasti tulevaisuudessä näemme enemmän tosielämän testejä lastenvaatesektorillakin.

Alunperin kyse ei ollut kohdallani blogiyhteistyöstä mutta koska uskon että bloginkin lukijoissa on varmasti käyttökokemuksista kiinnostuneita, päätin ulottaa yhteistyötä myös blogin puolelle. Laitan tänne omien havaintojen lisäksi lasten kommentteja sillä testaajien mielipiteet ovat yhtä tärkeässä osassa kuin vaatteiden huoltajienkin. Teen hieman myöhemmin esittelyn meidän testipaketista sekä valaisen samalla valintojemme taustoja.

 Ja Reiman kanssa sovittiin että teille Lukijoille me järjestetään arvonta eli jääkäähän linjoille! !

 
* Reima Oy:n osake-enemmistön omistaa kansainvälinen sjoitusyhtiö The Riverside Company. Toimiva johto on mukana yhtiössä osakkaina. Henkilökuntaa on Suomessa Kankaanpäässä ja Vantaalla yhteensä n. 100 ja ulkomailla n. 50. Kaikki Reima Oy:n tuotteet suunnitellaan suomalaisin voimin. Mallit kaavoitetaan ja pannaan alulle Kankaanpään tehtaalla. Vaatteet ja jalkineet valmistetaan Kauko-Idässä, etupäässä Kiinassa, jonne Reima on perustanut kaksi omaa laadunvalvontayksikköä. Tuotteiden alkuperä tunnetaan tarkkaan, koska Reima valvoo itse koko tuotantoketjua mallikappaleiden valmistuksesta aina tuotantoon ja toimituksiin asti. Tuotteiden ja uusien materiaalien käyttö- ja laboratoriotestauksista vastaa Kankaanpäässä sijaitseva laadunvalvontayksikkö. (Lähde: www.reima.fi)

26.10.2012

Joskus on ihan hyvä laittaa hommat sivuun jos ei ihan tunnu kulkevan. Neuleet, kuvat, siivous... no ei sentäs lapsia. Välillä ei vaan suju vaikka mieli tekisi. Muutenkin viime aikoina on ollut sellainen syysmatkakimara miehellä että kyllä ne arjen tunnit on täyttyneet hyvin tarkasti kaikesta ihan just siitä pakollisesta eikä juurikaan mistään muusta. Ihan hyvä, sillä nyt on intoa neuloa ja tekee taas mieli kuvata, blogata ja ai kun saisi jostain pari päivää kunnon siivoukseen, same old same old!

Menikö se syksy jo? Tuntuu siltä että lähden pimeessä töihin, tulen pimeessä kotiin ja siinä välissä sade hakkaa ikkunalautoja. Poikkeuksena tämä aamu kun täysin pöllähtäneenä löysin itseni pihalta skrabaamasta ikkunoita. Niin, lehtien luku ja uutisetkin on ollut vähän ja niin ja näin, ilmeisesti tämä lumisade ei kaikille tullutkaan niin yllätyksenä kuin allekirjoittaneelle. On vain painettu eteenpäin kuin mummo hangessa. Päivälla tuijottelin töissä ikkunasta ulos ja toivoin täysiä että kelit jatkuu huomiselle. Kaipaan jo ulos kauniiseen ilmaan niin että melkein sattuu.

Syksy on sellaista voimakkaiden tunteiden aikaa. En tiedä mikä lemppari vuodenaikani edes on, ehkä sellaista ei ole kun jokaisessa on jotain ylitse muiden. Syksyn melankolisuus, voimakkuus ja tuuli on se juttu minulle. Voisin valehtelematta istua tuntikausia katsellen merta, ihan istua vain. Tuuli kasvoilla ja auringon säteet silmissä saa minussa aikaan sellaisen harmonian että sillä tunteella mennään useammankin arkisen viikon läpi, heleposti.

Jos hommat menee putkeen, lapset toimii kuin rasvattu ja kamera on yhteistyökykyinen, 

on minulla jo huomenna jotain aivan muuta.

Että ei muuta kun lepposaa lauantaita kaikille !

 Kuvat/ Karhusaari Espoo

Mistä te muuten ensimmäisenä pihistätte aikaa?

Minulta jää ensimmäisenä kamera, sitten tietokone, joo neulominen... ja pyykinpesu...

Päivitellään 10/2012

edit. jep, olikin jo lokakuu.

Olen lähes varma että viime vuonna oli ihan sama tilanne. Lähes varma että joka syksy kun pidämme pienet lauantai-kahvit näihin aikoihin, on poika saanut jonkun kevyen kenttäflunssan josta myös minä saan osani. Ja samaan aikaan miehellä on aina joku matka. Enkä edes tarkista blogista onko näin, oli tai ei niin nyt on näin. Ja mikä se kenttäflunssa on? Se on sellainen kun ei voi uskoa että kesä on ohi ja kentällä pitää olla muutakin päällä kun trikoopaita tai korkeintaan huppari. Niin sitten tullaan yökylästä kotiin nenänaluspunasena ja kääriydytään peittoihin sohvalle teekupin ääreen. Siis poika, en minä. Tästäkään ei kyllä sovi marista sillä olemme todella harvoin kipeänä.

Minä olen ollut töissä, juossut uimahallilla, tenniskentällä, kaupassa... koska ne kahvit on lauantaina. Tuntenut huonoa omaatuntoa kun olen "kiukutellut" lapsille, jotenkin vajaakuntoisena pinna on vaan ehkä kymmenisen senttiä lyhyempi kuin muuten. Olen vakuuttunut että villasukat, hunaja ja 10 kuppia teetä päivässä parantaa pienen orastavan flunssan ja t o d e l l a  kipeän kurkun... Eli en siis puhu nyt, terkkuja vaan kavereille että elekää soitelko ;) Tänään tyttö sanoi minulle että minun pitäisi mennä äänestämään kun sanoin että minulta on mennyt ääni ja siksi puhun niin hiljaa.

Ja olen niiiiiiin ylpeä tytöstä. Hän ui jo 25 metriä eli ison altaan mitan ihan itte (pystynköhän enää itsekään moiseen). Selkää tai myyrää, onko se myyrä muuten sama kuin koira? On tätä odotettukin sillä se iso-allas on niin kutsuva kun velikin ui siellä. Hassua kyllä ettei meidän uimahallissa saa harjoitella isossa altaassa vanhemman johdolla ennen kun osaa uida sen koko mitan... Mitenhän sitä voi oppia jos ei siellä isossa altaassa sitä pidemmän matkan uintia saa harjoitella.

Aivan yllätyksenä myös tuli että tyttö osaa heittää avokelalla. Siis kalastaa, virvelillä juunou ja minun mielestäni sillä konstikkaammalla kelamallilla. Tämä on enemmän isin heiniä vaikka itsekin lapsena olin tosi innostunut kalastamisesta. Nämä kolme käyvät monesti kalassa mutta jotenkin olin ajatellut että tyttö leikkii vain madoilla tai on mato-ongella.

Ja tiedättekö muutebn mikä on ehkä yksi hienoimmista piirteistä mitä 11-vuotias omaa. Sen voi lähettää kauppaan kun itse lepäilee sängynpohjalla! Lista ja rahat mukaan ja se osaa. Ihan todella helmee. Muutenkin jännä ikä, välillä niin iso mutta kuitenkin vielä niin ihanan pieni. Täällä järjestetään sellainen Kirkkoyö 4.-6. -luokkalaisille. Jii halusi ehdottomasti mukaan joukkoon, kukapa nyt ei haluaisi nukkua kirkossa ja illalla käydä hautuumalla sekä leikkiä fikkaripiilosta. Onhan tuo kavereilla yökylässä ollut mutta ei vielä tälläisessä "leiri-tyyppisessä", vähäks äitiä jännittää.

Ja sitten aiheesta moottorisahaan. Sain Indiedayssilta sähköpostia ja ajattelin että kun edellinenkin postaus herätti kovasti keskustelua niin laitan vähän lisätietoa aiheesta kiinnostuneille.

Uudesta Indiedays Inspiration -palvelusta lukija löytää samalta sivulta 300 laadukasta yhteisöön kutsuttua blogia. Indiedaysin omien blogien lisäksi portaali näyttää 300 blogin uudet postaukset värikkäänä kuvavirtana. Näin lukija voi helposti bongata häntä kiinnostavat jutut ja löytää uusia inspiroivia blogeja. Indiedays on kesän aikana tutustunut tuhansiin blogeihin ja valinnut yhteisöön mukaan ne, joiden bloggaajat jakavat lukijansa kanssa inspiroivat juttunsa ja laadukkaat valokuvat. [Lähde: ID]

Kuten jo aiemmin todettu, minun blogini pysyy bloggerissa mutta tänne pääsee jatkossa myös ID:n Inspiration sivuston kautta. Koska en ole mukana markkinointiyhteistyössä, saan edelleen päättää blogini ulkonäön sekä mahdoliset yhteistyökumppanini 100 prosenttisesti. Tämä on minulle tärkeää koska kyseessä on kuitenkin blogi jonka pohjana on valokuvat joten visuaalinen ilme on minulle todella tärkeä ja haluan että se pysyy minun päätettävissäni. Jatkossakin teen todennäköisesti välillä yhteistyötä joidenkin yritysten kanssa, ihan niin kuin tähän asti. Eli sinänsä tämä yhteistyö ID:n kanssa ei muuta mitään muuta kuin että nyt tänne niin sanotusti pääsee "oman kyydin lisäksi myös julkisilla".

Uusi sivusto on jo kutsuttujen nähtävissä. Pääset sinne menemällä alla olevaan osoitteeseen ja jättämällä sähköpostiosoitteen ja sinulle lähetetään tunnukset sivustolle. http://indiedays.com/showroom/inspiration/

Olen jonkun verran itse ehtinyt jo sivustoon tutustua ja se vaikuttaa tosi helppokäyttöiseltä sekä laajalta aihepiireittäin. Sivusto miellyttää minua myös visuaalisesti, joka olikin viimeinen mahdollinen kompastuskivi sitoutumiselleni. Tänään näin bannerin joka näkyy blogini sivupalkissa sillon kun blogiin tulee Inspirationin kautta ja sekin näytti ainakin nyt aivan ok:lta. Tässä bannerissa näkyy siis muiden yhteisön blogien uusimmat päivitykset, aivan kuten tuossa oikealla nyt näkyy ne mitkä minä olen siihen asettanut. Olen tottunut navigoimaan blogeissa oman blogilistan kautta ja sitten minulla on sellaisia vakkariblogeja joiden listaa myös käytän ahkerasti (kiitokset tästä mm. Katrille ja Jassulle!). Mielenkiinnolla odotan lisääntyykö bloginavigointi uusissa blogeissa tuon sivuston kautta, sen aika näyttää.

Kaikki kuvat on otettu jokunen viikko sitten Munkan ja Turunväylän "kulmasta" jossa menee pitkät pontonisillat.

***

Ladataan päivityksiä...

Heipähei piiiitkästä aikaa! Syksy on tullut viimein kunnolla ja ulkona on niin kaunista että tekisi mieli muuttaa asumaan telttaan johonkin rantsuun. Viiden viikon lepo teki kädelle hyvää ja se on taas oma itsensä, kun vaan pysyn kotona poissa koneelta. Ja olen pysynytkin. Kaikki vapaa-aika töiden jälkeen on mennyt arjen pyörteissä ja olen taas viiden viikon tauon jälkeen yrittänyt neuloa. Hieman varovasti ensin ja nyt jo sillä entisellä innolla että puikot tippuu kädesttä vasta kun luomet tippuu alas. Niitä neulontatuntejakaan ei montaa viikossa ole ja pahoin pelkään että tänä vuonna joudun keksimään joululahjoja jostain muualta kuin puikkojen varresta.

Kotikone vetelee viimeisiään ja joka kerta kun käynnistän koneen, pelkään että kone sippaa viimeisin kerran. Tietsikkakaupoille siis pitäisi mennä mutta kun ei tee mieli niin olen ratkaissut asian niin että en vain avaa konetta ollenkaan. Eikä tee edes tiukkaa, kahdeksan tai yhdeksän tuntia töissä koneella varmistaa kyllä vuorokauen ruutuaika täyttymisen tehokkaasti. Mutta blogikaan ei päivity niin kauan kun en ole koneella. Ja nyt kun tuntuu että olisi taas aiheita ja intoa vaikka kuinka, täytynee nipistää sieltä täältä muutama hetki tännekin ja toivoa ettei koneesta kuulu poks.

Olin ajatellut postausta poikien vaatteista ja neulontajutuista. Olisi muutama omakin juttu mistä voisin ohimennen mainita ja kohta kai olisi aika toppapostauksillekin. Ja voi ei, olin juuri päättänyt ettei Jiille osteta toppahousuja niin huomasitteko ne aivan mielettömän siistit Billabongit hullareilla? Alle neljälläkympillä 8000 pilaarit ja reisitaskut, jep. No mutta anycase, ainakin tämä viikko pelataan vielä vanhalla kuvasaldolla koska olen viimeksi pidellyt kameraa viikko sitten.

Kävin yksin liki kolmen tunnin lenkillä Karhusaaressa viime sunnuntaina ja nautin joka hetkestä täysin rinnoin. Kuvia tuli vaikka kuinka mutta tässä alla seuraamani joutsenperheen arkea. Oli hauska eurata toista perhettä kun oma ei ollut mukana.

Osaa kuvista olen joutunut croppaamaan sillä, johtuen lintujen luonteesta sekä tilanteesta, osa on otettu todella kaukaa. Ilokseni huomasin että vaikka olen todella vähän päässyt kuvaamaan, tulee säädöt edelleen jostain muistin syövereistä. Olin niin moneen kuvaan tyytyväinen sellaisenaan että melkein tuli valinnan vaikeus. Tässä siis 12 kuvaa jossa yhtä on hieman oikaistu, muutamaa cropattu mutta muuten kuville ei ole tehty mitään, minä ainakin tykkään niistä juuri näin.

Mutta palaillaan tosiaan ensi viikon aikana ja katson aiheita vanhemmista kuvista. Ensiviikonloppuna meillä on pienet juhlat ja sitten taas kaletenteri näyttää siltä että aikaa tänne ja moneen muuhunkin juttuun on paremmin. Jos teillä on jotain erityistoiveita postauksista niin nyt on hyvä hetki kertoa niin saatetaanpa saada ihan räätälöytä matskuakin. Ja tosiaan toivion että t e i t ä vielä täällä on, viimeaikaisesta hiljaisemmasta bloggaustahdista huolimatta :)

Kaunista sunnuntaita kaikille

ja mars ulkoilemaan,

ihan mieletön ilma taas!