MANGO Kids

Kiva pitkästä aikaa selailla tuoreita lastenvaatteita ja nimenomaan edullisestammasta hintaryhmästä. Mangolla on nykyään MANGO Kids mallisto joka vaatettaa ja kengittää tytöt sekä pojat ikävälillä 3-12 vuotta. Tyylillisesti vaatteet sijoittuvat mielestäni Zaran ja Pomp de Luxin väliin, murrettuja värejä, kivoja yksityiskohtia ja paljon yksivärisiä vaatteita. Ulkonäöltään Mango Kids on siis aika casual ja etenkin minun tykkäämäni chabby chic.

Farkut / Lindex

Vaatteet ovat mielestäni lastenvaatteita heille, ja heidän vanhemmilleen,  jotka eivät välitä isoista printeistä tai kirkkaista väreistä, olematta kuitenkaan liian teinejä eskarilaiselle tai jopa nuoremmille. Mallistossa tulee olemaan perusvaatetta, trendikkäämpää kausivaatetta sekä satunnaisesti muokattuja suosikkeja naisten mallistosta teemalla "mini-me". Mango suunnittelee lanseeraavansa 2014 oman malliston myös ikävälille 14-20, joka olisikin meille tervetullut lisä. Pidän todella paljon tuosta keltaisesta, oli sitten sinappi tai vilja, ihan syksyn lemppari jo viime vuodelta. Se vain toimii niin hyvin tähän vuodenaikaan yhdistettynä siniseen tai harmaaseen.

Farkut/ Zara

Mangon nettisivut ovat hitaat ja siis tarkoitan t o d e l l a  h i  t  a  a   t. Tästä johtuen jouduin tilausta tekemään pari päivää sillä minulla ei vain aika riittänyt koko valikoiman selaamiseen kerralla. Toimitus on ilmainen (ainakin tällä hetkellä) mikäli tilauksen arvo on yli 50 euroa ja satasella saa jo varsin kivan kasan vaatetta. Ajattelin tilatessa että tätä toimitusta Espanjasta odotellaankin varmaan pitkään mutta jo tilaus-iltana tuli tekstari (!) jossa kerrottiin paketin olevan DHL:llä ja toimituksen tapahtuvat oletettavasti 24 tunnin sisällä. Vielä kun saavat sivut toimimaan samalla nopeudella niin homma rullaa yhtä sujuvasti kuin GAP. 

Ällistyttävästi jo seuraavana päivänä lähetti soitti kahdentoista jälkeen että on tuomassa edellisen päivän toimituksesta jäänyttä Zooplussan pakettia sekä DHL:n toimitusta. Jii oli kotona kuittaamassa lähetykset ja Mango teki pohjat toimistusajalla 24h 15 minuutta, ja tämä aika tosiaan laskettu tilauksen tekemisestä kuittaukseen ja toimitus Espanjasta Suomeen, wautsiwau!

Mitoituksesta ei minulla ollut mitään käsitystä mutta otin lähtökohdaksi Zaran mitoituksen, missä 128 cm housut menee tytölle jos leveys riittää mutta saman koon paidat on jo pieniä. Valkkasin tilaukseen koossa 8-10/140cm paitoja sekä hameita ja noissahan ei kasvuvara haittaa jos päällä pysyvät. Housuja en uskaltanut tilata sillä sovitamme kaikki täällä kotimaassakin, viimeksi eilen lähti kaksista housuista taas toiset takaisin kauppaan. 

Uskon että näissä hinta ja laatu kohtaa, paitoja saa alle kympillä ja hameet on siinä parinkympin molemmin puolin eli vaatteiden kesto-odotus on yksi kausi ja kaikki muu on plussaa. Alla DHL:n lähestysseurannasta kuvakaappaus, tilauksen tein 12:30. Suomeksi: Sen pari päivää mikä menee tuotteiden seuraamiseen, ottaa firma kiinni toimistuajoissa =D

Tyttö innostuikin sovittamaan vaatteet kun ne tulivat ja otimme samalla muutamat pikaräpsyt. Ainoastaan mustasta samettihameesta ei ole kuvaa mutta molemmat hameet ovat kokoa L (140/152) ja pysyivät päällä, piilokiristyskumppareita ei hameissa ole. Alla bellan itsensä ottama kuva vaatteista.

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA !

Takka ja sen vaihto

Meillä(kin) kävi niin klassisesti että muutimme muuttovalmiiseen taloon joka sitten heti kauppojen jälkeen muuttuikin muuttovalmiista remonttivalmiiksi, eikä vähiten perheen rouvan vaikutuksesta. Koska talo on valmistunut vuonna 2006, ei varsinaiseen remonttiin ole tarvetta, mutta muutamia sisutuksellisia yksityiskohtia halusimme muuttaa oman maun mukaiseksi. Olen yllättynyt että ylipäätään löysimme talon jossa niinkin moni asia oli kohdallaan jo valmiiksi. Mielelläni muutan taloon jota voin makustella rauhassa ja pikkuhiljaa arjen lomassa löytää niitä ratkaisuja ja muutoksia, jotka tuntuvat hyvältä. Suunnittelemistamme päivityksistä suurin muutos heti tähän alkuun oli ehdottomasti takan vaihto ja se oli selvää jo ennen muuttoa.

Olohuoneessa oli alun perin vuolukivinen varaava Tulikivi -takka. Takka oli sijoitettu huoneen nurkkaan ja se peitti useamman kymmenen sentin matkalta myös olohuoneen yhtä ikkunalasia. Takan edusta oli laatoitettu takanvärisillä eli harmailla kivillä, niin ikään kulman muotoon.

Lähtökohta.

Mielestäni (sekä aika usean muunkin olohuoneessa käyneen mielestä) tila vaati ehdottomasti toisenlaisen takan. Lähes jokainen joka tuli meillä käymään oli ensin wau! kun katsoi ikkunoista ulos ja heti perään ?!? kun katsoi takkaan. Olen aina rakastanut vanhoja avotakkoja, joiden ääressä on useita mökki-iltojakin vietetty, ja salaa haaveillut sellaisesta myös omaan kotiin. Nyt takkavalikoimaan tutustuttuani huomasin, etten ollut käsittänyt alkuunkaan, miten paljon erilaisia takkoja ylipäätään markkinoilla on.  Alusta asti oli kuitenkin selvää että haluamme tilaan yksinkertaisen ja eleettömän funkkistakan joka mielestämme myös arkkitehtonisesti sopii tilaan paremmin. Aikataulumme oli aika nopea joten mies laittoi useampaan paikkaan tarjouspyyntöjä kuvien kera ja kyselyitä millä aikataululla takka olisi mahdollista saada vaihdetuksi. Lopulta istuimme takkamuurarin kanssa olohuoneessa katsomassa mallikuvia ja vertailemassa niitä omaan piirrokseeni sekä miettimässä takan lopullisten yksityiskohtien valintoja.

 

Halusimme että takka on valkoinen ja tulitila on mahdollisimman iso. Toiveena oli myös takan sivuun pieni halkotila ja että takkaluukku on ikään kuin pienessä syvennyksessä. Alun perin olin ajatellut että luukuksi tulee hissiluukku joka on musta, niin kuin myös luukun eteen tuleva kivi/laatoitus. Siinä yksityiskohtia miettiessämme tajusin että eihän se sovi olenkaan, kun ympärillä ei ole mitään mustaa, mutta sen sijaan aika paljon harjattua terästä ja lasia. Takantekijä valotti myös lisää hissiluukun sekä saranaluukun eroista ja suositteli meille saranaluukkua. Hissiluukku aukeaa ylöspäin ja saranaluukullinen luukku aukeaa molemmille sivuille, mikäli takassa on tulitila kulmassa. Koska meidän takka on huoneen nurkassa ja sen ohi ei mene kulkuväylää niin luukun aukeamissuunnalla ei ole merkitystä. Hissiluukku on merkittävästi saranaluukkua kalliimpi eli jos sellaiselle ei ole todellista tarvetta niin ei sitä kuulema huvinvuoksi kannata ottaa. Tosin meidän takan tapauksessa saranaluukun matalampaa hintaa korotti taas värivalinta, sillä teräksen värien luukku on kalliimpi kuin musta.  Kävi aika nopeasti ilmi että takanmuuraukseen liittyy aikamoinen hintaviidakko. Uuden takan mitat sekä muoto tulivat myös olemaan täysin poikkeavat vanhaan takkaan verrattuna ja lähtökohtana oli että takka mahtuu ikkunaseinän ikkunattomalle alueelle eli syvyydeltään 60 senttiin. Koska tilassa oli vielä vanha takka jonka hormituksesta ei ollut tarkkaa tietoa, niin lopullinen halkotilan koko selvisi vasta kun vanha takka oli purettu. Samalla mies ja muurari kävivät katsomassa talon alta takan kohdalla olevan "laatan" joka määritteli miten ison takan kohtaan voi laittaa.

Vanha takka päätettiin purkaa siten että voimme sen myydä eteenpäin. Olisi järjetöntä tuhota vuolukivitakkaa jossa ei ole mitään muuta vikaan kuin että se on väärässä talossa. Niinpä takkamuurari purki ja mies kantoi arviolta 2000 kiloa kiveä alapihalle kolmelle lavalle, jotka ovatkin jo löytäneet uuden kodin tällä välin. 

Vanhan takan purkamisen jälkeen kävi ilmi että halkotilan syvyyttä pitää pienentää sillä takan hormi menee siinä kohtaa. Muutoin takan mitat saatiin pidettyä alkuperäisessä suunnitelmassa (k170*160*s60) ja takka on varaava takkasydämellä. Meille takka ei ole varsinaista lämmitystä varten sillä talossa on maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys, mutta onpahan nyt lämpöä tässäkin muodossa. Ensisijaisesti takka on meille tunnelmanluoja ja sisutuksellinen yksityiskohta. Olen saanut myös kuulla kommentteja alkuperäisestä takan sijoituspaikasta joka kieltämättä on ehkä hieman erikoinen, mutta uusi takka sopii paikkaan mielestäni täydellisesti ja kun takalla ei ole tarkoitus tupaa lämmittää niin ikkunanviereinen sijaintikaan ei haittaa.

Viimein takka alkoi saada lopullista muotoaan ja kun ensimmäinen maalikerros oli vedetty päälle, valitsimme vaalean takkaluukun eteen vaalean kiven. Tuhkaluukku on myös teräksen värinen joten sopii niin takkaluukkuun kuin ympäröiviin porraskaiteisiinkin. (ja kun tajuan niin otanpa kuvan missä porraskaiteet näkyvät takan vieressä) Onneksemme vintiltä löytyy ylimääristä parkettia ja lattia paikattiin niin että takan edustalle tulee 40 cm leveä lasi eikä lattiaa tarvitse laatoittaa (määräysten mukaan tulisijan edessä tulee olla syvyyssuunnassa 40 cm syvä ja 10 cm sivuille ylittyvä palamaton suoja-alue). Projektiin meni muutama viikko ja kaikkien onneksi asunto oli aluksi tyhjä joten muurarin työskentely etenkin vanhan takan purkamisen osalta oli helppoa. Loppuvaiheesa maalattiin seiniä samanaikaisesti mutta muuraus on sen verran siistimpää puuhaa että seinät pysyivät silti valkoisina. Olen täydellisen tyytyväinen uuteen takkaan ja en malta odottaa että kuivumisaika on mennyt, saamme lasin paikalleen ja tulen sijaan.

Takkaa tulee ympäröimään sama valkoinen lattialista kuin muutakin huonetta.

Katin kontit eli ferm LIVING

Kontit tai korit, i h a n a t ja just ihan täydelliset rautalankakorit.

Nämä oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Minun on ihan turha yrittää esittää sisustajaa, siis sellaista joka pitää sisutusblogia ja osaa.
Sellaista joka osaa tehdä kauniita sommitelmia
ja jonka koti on aina,
no sellainen kauniin harmoninen.
Sellaista joka tietää mitä tekee.
Ei vain onnistu.
Kun olen enemmän sellainen että tykkään täysiä tai sitten en
ja hankin iloisesti sekaisin niitä tykkäyksen kohteita.
Yhtenäinen linja?
Ei oleee.
No okei on, jos vaalea, tumma ja beige sellaisen tekee.
On minulla sellainen ajatus, modernista sisutuksesta pienellä itämaisella ja maanläheisellä twistillä,
mutta epäilen että kotikutoiseksi jää.
Eli jätän analyyttisemman puolen oikeille sisutusbloggareille ja
keskityn vain huokailemaan.

Ja kaiken huippuna näissä "sisustuskuvissa" loikkii kissa satunnaisesti
koska Pyhä Birmat on tosi seurallisia,
ja kun kuvat otin, olin se ainoa seura.
Lisäksi nietos tykkää leikkiä koreissa,
totesinkin jo alkuviikolla instagrammissa että kalliit on kissanlelut...
Lopulta vain keskityin koko korien sijaan kuvaamaan kissaa koska
se on superhassu leikeissään.

Yritän seuraavalla kerralla keskittyä paremmin.
Mutta kyllä tässä ehkä se pontti tulee esille että koreja on kolmea eri kokoa joista minulla on
pieni ja keskikokoinen ja väreinä harmaa ja musta.
Ja että korit ovat i h a n a t ♥
Muitakin värejä on mutta nämä on ne meidän, tuo isompi mätsää kissaankin, huomasitteko.

Korien päälle tilaan puulevyt heti kun niitä tulee lokakuun alussa ferm LIVING :in omaan kauppaan.
Sitten koreja voi käyttää pöytänä tai pallina, niin kuin olenkin ajatellutkin että
takan viereen palliksi ja sohvan viereen sivupöydäksi.
Oikeasti. Voisin kuorruttaa koko kodin näillä.

Ja sitten nietoksen riehut, se on todella vakava pupunvaanija.

Huomasitteko muuten että pöytälevyjen lisäksi meiltä puuttuu listat, osa pistokkeista ja kipinäpelti, eli olemme edelleen vaiheessa.

I H A N A A PERJANTAITA 
SULLE, SULLE

ja SULLE!

Rennot ja merkkihaaste!

Nappasinpa omatoimisesti tosikivasta Pihkala blogista merkkihaasteen. Tämä oli helppo ja nopea sekä kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen. Alla minun käyttämiäni tuotteita, osa sellaisia mihin olen jämähtänyt ja jotain missä vaihtelua on eli varsinaista luottotuotetta ei ole vielä löytynyt. Listasta puuttuu minun mielestä tuikitärkeä villapaita ja huppari jotka minulla on itse tehty ja Peak tai SuperDry... Haastan muuten Tanjan tarttumaan haaasteeseen seuraavaksi. 

Mun:

 

kengät // Merrel
tennarit // Boy-Cot & Crocs nyt
farkut // Tommy Hilfiger
t-paita // RL Denim etc.
alusvaatteet // H&M
laukku // Marc O'Polo ja Abercrombie&Finch
lompakko // COS & Granit
aurinkolasit // Ray Ban & Oakley
kello // Cartier, Tommy Hilfiger, Gant
korut // Valkokultaa tai kultaa yleensä
TV // Samsung
kännykkä // iPhone4
MP3 // en omista
tietokone // HP:n malli "en enää ikinä osta"

meikit // hukassa tällä hetkellä
kasvovoide // Nivea
deodorantti // Dove Powder
hammastahna // Colgate Total
shampoo/hoitoaine // Vaihdellen
saippua // Nivea tai pyykeissä sappisaippua
tuoksu // Boss Woman

mineraalivesi // jos kraanasta tulee mineraaleja niin kyllä
viini // en käytä
drinkki // en ota mutta jos ottaisin niin Vodka-karpalo
leipä // Marskin Arina
ruoka // salaattia ja lihaa kiitos!
jäätelö // Pappagallo Sorbet, mango ja sitruuna
karkit // samanverran salmiakkia ja hedelmää ja ei nitsukoita! Pirkan Inkkari.
sänky // Asko/KodinYkkönen
lakanat // H&M pellavat
kampaaja // harvemmin mutta Fresco
päivälehti // Netissä, mietin pitäiskö tilata Sipoon Sanomat...
lehti // Kaikki lukematta, Divaania/Decoa tms

Hyrskynmyrskyn kodista johtuen kuvituksena kissakuvia sillä muuta ei ole.
 

Rennot viikonloput!

Vaatesäilytys

Ei harmita. Hyppy tuntemattomaan tuntuu hyvälle, ainakin toistaiseksi, eikä oikeastaan tunnu edes tuntemattomalta. Vaikka koko elämäni olen asunut akselilla Tapiola-Etu-Töölö-Ullanlinna-Lauttasaari-Tapiola niin tämä ei tunnu vieraalta. Ajelen lähes päivittäin tytön haettuani pientä maalaistietä jossa ohitamme lehmät sekä lampaat ja se tuntuu siltä että niin kuuluu olla. Ja sitä paitsi jokaisesta eläimesta saa pisteen. Ja koska pisteet lasketaan yhteen on bellalla ainakin sata ja minulla toistaiseksi kolme -se saa pisteen joka ehtii huutamaan eka ja myöhästyn aina niistä lampaista. Joskus kirjoitin miten olen ajatellut että vaikka matka on pitkä, on se sen arvoinen jos määränpäässä on perillä. Ja siltä minusta nyt tuntuu, olemme perillä, olemme kotona.

Koti on edelleen hyrskynmyrskyn. Eteishalli on täyttynyt Tapiolan asunnon tyjennetystä kellarista. Kodinhoitohuoneen lattia alkaa näkyä pyykkivuorien alta ja välillä otan hetken itselleni kodinhoitohuoneen hurinassa syventyen uuden kuivausrummun käyttöohjeeseen. Vilpolaan on Ikea-pakettien tilalle tullut vaatekasseja ja lelulaatikoita, vierashuoneen täyttää muun muassa yksi Artekin pöytäkalusto jonka olen saanut lahjaksi ajatuksella "Tulen aina asumaan aunnossa missä koivunvärinen klassikko löytää paikkansa". Ja onhan se kaunis ja ajaton, mutta ei vaan sovi yhtään nykyisen lattian kanssa ja on hivenen liian pieni meille. En ole löytänyt meikkipussukkaani kahteen viikkoon ja sain eilen kuulla että kaikki henkarivaatteeni ovat edelleen Tapiolassa. Ihan missä huoneessa vain riittäisi tekemistä. Meillä ei ole ollut tv toiminnassa yli kahteen viikkoon ja eipä sitä olisi ehtinyt katsomaankaan. Toisaalta ei ole kiire mihinkään eli pikkuhiljaa tavarat löytää paikkansa ja minä löydän paikkoihin tavaroita.

Asunnossa ei ole vaatehuoneita (paitsi alhaalla yksi pieni ulkovaatteille) eikä kiinteitä vaatekaappeja. Alunperin ajattelimme että rakennamme Jiille parven jonka alle tulee vaatehuone ja bellan huoneeseen sekä meidän makkariin hankitaan liukuovikaapistot. Siirsimme ison makuuhuoneen pitkän kirsikan? värisen kaapin alas vierashuoneeseen liinavaatekaapiksi ja ostimme Ikeasta bellalle 150*66*236 senttisen kaapin jossa toinen ovi on peililasilla ja toinen valkoinen. Mielestäni Ikean PAX -kaapit vaikuttavat varsin päteviltä ja etenkin suunnitteluohjelma ja valikoima on loistava. Tapiolassa oli kiinteiksi kaapeiksi teetetyt Kirena -kaapistot ja ainakin toistaiseksi olen vähintään yhtä tyytyväinen Ikean kaappien toimivuuteen. Iso ero kaappien välillä on, että Ikean kaapeissa myös hyllylevyt tukevat kaappia. Hyllyjen kiinniketapit kiinnitetään pelkän perinteisen tapin lisäksi ruuvilla pystyseinään (tappi onkin ikään kuin proppu) ja jokaisessa hyllylevyssä on reikä minne pidikkeen tappi menee. Tämä tietysti vie aikaa jos ei satu omaamaan akkukäyttöistä ruuvinväännintä mutta itse ainakin olen niin kyllästynyt tippuileviin hyllylelvyihin että pidän tästä systeemistä.

Vasemmalla puolella on leluille tilaa rekkiin asti.

Teimme kaappisuunnitelman Ikeassa ja bellan kaappiin valittiin nienomaan lelulaatikoiksi pari vetolaatikkoa mutta muutoin kaappi on aika lailla samanlainen kun Tapiolassa ollut Kirenan kaappi. Jos nyt joku ei ole Paxin suunnitteluohjelmaan tutustunut niin pakko kertoa ohjelmasta hieman. Eli tietokoneohjelmalla valitaan runko sekä ovet ja joko valmiit sisustat tai yksilöllisesti oman maun mukaan erikseen hyllyt/rekit jne. Valmis suunnitelma tulostetaan paperille ja ensimmäisellä sivulla näkyy kaapin ovet sekä kuva kaapista sisälmyksineen ja perässä on poimintalista varastoon jossa hintojen ja hyllypaikkojen lisäksi näkyy onko tuotetta varastossa vai ei -n e r o k a s t a. Ikean kaapeissa myös korit ovat kaapin rungossa kiinni joten tilaa koriin jää tavallaan enemmän kuin jos kaapin sisällä olisi esimerkiksi Elfa-järjestelmä. Ajatuksena bellan kaapissa on että tyttö pystyisi mahdollisimman paljon itse valitsemaan vaatteita ja että toisella puolella vastaavasti lelut olisi lapsen itsensä saatavilla. Ylemmillä hyllyillä on sitten sellaiset vaatteet/tavarat joita tarvitaan harvemmin tai valintaan kutenkin liittyy äiti :) 

Jiin kaappi on 44cm syvä

Lopulta kävi myös niin että Jiin parvisuunnitelma hylättiin ja Jiin huoneeseen päätettiin sijoittaa Tapiolan asuntoon puusepällä (NollaNolla) teetetty media-taso. Taso on 245cm pitkä joten se vie kokonaan yhden seinän huoneesta ja huoneessa tovin jos toisenkin vietettyäni, päädyin ratkaisuun että Jiin kaapin tulee olla vähemmän syvä (44cm) vaihtoehto Pax-mallistosta. Perustelin valintaa myös sillä, että pojilla lienee lähtökohtaisesti vähemmän vaatteita kuin tytöillä ja Jii ei tarvitse lisätilaa leluillekaan enää tässä iässä. Jiillä on aika paljon kauluspaitoja ja huppareita joten kaappiin valittiin kaksi ulos vedettävää henkari-rekkiä ja muuten kaappi on lähes samanlainen kuin siskolla.

Aikuisten makuuhuoneeseen valmistuu kaksi 150*66*236cm kaappia joissa kaikki ovet ovat peiliä. Mies päätti kokeilla erillistä housurekkiä ja itse halusin korien lisäksi pari laatikkoa alusvaatteille sekä kelloille/koruille/jne. Suurin osa miehen vaatteista menee hengarille kun taas itse tykkään enemmän hyllyistä. Koreista pidän alemmilla tasoilla koska niistä näkee läpi mitä vaatteita koreissa on mutta ei tarvitse kontata lattialla ja kaivaa hyllyn takaosasta vaatetta. Ikean kaappeja pystyy jälkeenpäin muuttelemaan jos joku ratkaisu ei tunnukaan toimivalta.

Tunnustan olevani aivan säilytystilafriikki. Mielestäni kaikille tavaroille pitää olla oma paikka (ainakin täydellisessä maailmassa) ja pidän siitä että tavoiden paikat on pois esiltä. Inhoan sitä jos pitää ensin siirtää/järjestellä jotain että saa tehtyä/otettua jotain muuta. Tämä myös selittää sitä miksi meillä ei ole juurikaan koriste-esineitä tai avohyllyjä ja muutenkin tilat on aika avaria ja eleettömiä. Viime aikoina olen muutaman taloa rakentavan kanssa jutellut säilytysjärjestelmistä ja huomannut miten täysin arkinen ja jokapäiväinen asia on kuitenkin monen mieltä mietityttänyt. 

Kaappeja ei tule juurikaan ajatelleeksi kun vasta sitten jos a) niitä ei ole tarpeeksi tai b) sellainen pitää suunnitella alusta asti omille tarpeille sopivaksi. Jokainen on tottunut vähän erilaisiin ratkaisuihin ja toinen tykkää rekeistä ja toinen hyllyistä. Muistan jo lapsuudesta että monilla kavereilla oli vain henkarikaappeja kun taas meillä oli kotona yleensä kahdesta kaapista toinen henkarikaappi ja toinen täynnä hyllyjä, koreja ei ollenkaan. On myös vaikea hahmottaa etukäteen kaapien tilavuutta ja ainakin minulle tuli hieman yllätyksenä miten syviä Ikean 66cm kaapit käytännössä ovat. Kun kasasimme kaapit, pysyimme aikalailla alkuperäisessä suunnitelmassa, kuitenkin muutaman hyllylevyn lisäyksiä tehtiin seuraavallekin Ikea ostoslistalla. Ollaan muuten ravattu siinä kaupassa seuraavan kymmenen vuoden edestä viime aikoina.

Viikonloppua kohti ! 

Ps. Alempana juttua Reiman toppavaatteista

Reima + kokemuksia

Useimmat lukijat tietävätkin että olen viime talvena tehnyt yhteistyötä Reiman kanssa. Lapset saivat Reimalta talvivaatteita testiin ja minun tehtävänä oli tutkia miten vaatteet toimivat käytössä ja miten ne kestävät käyttöä. Käyttäjinä oli 5-vuotias päiväkotilainen tyttö ja 11-vuotias koululaispoika ja vaatteet siis 2012 syksyn talvimallistosta. Täältä löytyy aiemmat postaukset testattavista vaatteista.

Tyytyväisyys. Se on päällimmäinen tunne. Helpottunut, siitä ettei kesken talven ole joutunut etsimään uusia, korvaavia vaatteita. Kaikki Reiman vaatteet ovat kestäneet kauden loppuun vaikkakin hieman eri kuntoisina. Minun on helppo olla tyytyväinen koska saimme vaatteet lahjaksi eli investointi oli nolla euroa.. Jos olisin kaikista vaatteista maksanut ovh:n, olisin saattanut olla hieman pettynyt muutamaan juttuun mutta silti päällimmäisenä tunteena olisi tyytyväisyys. Nyt tulee kuitenkin muistaa että olen tarkoituksella pitänyt vain ja ainoastaan Reiman päiväkotisettiä tytöllä päiväkodissa, lukuun ottamatta kahta tai kolmea päivää. Eli käyttöaste on ollut etenkin tytön vaatteilla jopa epärealistisen kova. Analysoidaanpa vaatteet yksitellen.

Pörröfleece on aivan loistava. Tytön lempivaate, käy myös lämpösemmillä keleillä takkina. Pehmeä, ei mene pesussa miksikään. Ainoa miinus tulee Play Layers -kiinnityspisteistä, olisin halunnut niskaan sekä hupulle kiinnityspisteet. 9/10 pistettä

Haalari on ollut superkäytössä superliikkujalla. Haalari on kulahtanut. Haalari toimii vielä teknisesti mutta ei ole ainakaan päällepäin uuden veroinen. Polvet ovat selkeästi kuluneet ja vaikka pitävät vielä veden ulkopuolella, on oletettavaa että vedenpito kankaassa loppuu kesken seuraavan kauden, ehkä. Haalari kuitenkin on täyttänyt hankintakriteerit eli pitänyt lapsen lämpimänä ja kuivana koko talven päiväkodissa. Päiväkoti on kehunut väriä, helppoa puettavuutta sekä Play Layersin käyttömukavuutta. Lapsi tykkäsi haalarista super paljon. Itse olisin toivonut yläosaan enemmän istuvuutta, olkien kohdalta haalari on aika iso mutta tähän onkin taidettu tehdä parannusta nyt tulevalle kaudelle. Ensimmäisenä käyttöpäivänä niskan ripustus/kokolenkki lähti irti. Helmikuussa haalarista rikkoontui toinen kenkälenkki. Laitoin Reimalle reklamaation virallista kanavaa pitkin anonyyminä. Vastaus tuli nopeasti ja pyysivät yhteystiedot jotta voivat lähettää uudet lenkit tilalle sekä ottivat kantaa myös niskalenkkiin. Mielestäni reklamaatio-tilanteessa toimittiin juuri niin kuin kuluttajana toivon, ystävällisesti, nopeasti ja asiakkaan tyytyväisyyttä varmistaen. 8/10 pistettä

Viestinä Reimalle ja kaikille muillekin lasten ulkovaatevalmistajille haluaisin lähettää pyynnön ripustuslenkkien suunnittelusta sekä laadukkaasta toteutuksesta. Niin tärkeää kun on että lapsen vaate toimii päällä, tulee sen toimia myös kotona ja päiväkodissa kun se ei ole päällä. Kaikissa (takki/jousut/haalari/hupparit) vaatteissa tulisi olla kestävät, myös lapsen helposti käsiteltävät ja tarpeeksi pitkät ripustuslenkit. Lastenvaatteet ovat lähes poikkeuksetta vaateripustimen sijasta täpötäydessä naulakossa ja joutuvat todella kovalle rasitukselle. Sellainen vaate jota ei pysty kunnolla ripustamaan, on painajainen lapsiperheessä sekä päivähoidossa. Panostakaa lenkkeihin, kiitos!

Nimimerkillä, huppu ei ole ripustuslenkki

Juneau toppatakki ♥ Täydellisyyttä. 10/10. Ei muuta.

Pojan Tec-kengät ovat olleet rinnakkaiskäytössä ja kestäneet lähes uuden veroisina. Sen sijaan tytön kengät ovat olleet päiväkodissa lähes joka päivä sillä ainoastaan muutamina superpakkaspäivinä hän on suostunut ottamaan tilalle Sorelit. Kengät ovat kulahtaneet ”mokka-osista” niin että musta väri on lähtenyt ja pinta muuttunut sinertäväksi. Kengät ovat kauttaaltaan ehjät mutta irrotettava sisäpohjallinen on painunut ja varpaiden kohdalla on kulunut. Kengät ovat ehdottomasti hintansa väärti sillä mielestäni kenkien ei kuulu kestää tällä käyttöasteella uudenveroisina seuraavalle kaudelle. Olen lähinnä yllättänyt että näin kovalla käytöllä kengät ovat kestäneet kokonaisen kauden, ehjänä, vedenpitävänä. Pisteet kengille 9/10 

Tytön rukkaset sen sijaan ovat aika surullista katseltavaa. Olivat jo puoli kautta mutta silti ei ole koiraa arvoihin katsomista! Kerrassaan karusta ulkonäöstä huolimatta käsineiden ominaisuudet ovat tallella. Kädet pysyivät lämpimänä sekä kuivana. Mutta tuolle vahvikekankaalle pitää kyllä tehdä jotain sillä en itse ainakaan haluaisi maksaa 30 euroa rukkasista jotka pienen käytön jälkeen näyttävät aivan järkyttäviltä. Mielestäni vahvikkeettomat Reima Tecit ovat nätimmät ja myös kestäneet kulutusta hyvin, pidän ulkonäöllisesti täysin yksivärisistä rukkasista enemmän. 8/10

Reiman fleecepipot toimivat kausi toisensa jälkeen loistavasti. Lisättäköön että tytön valkoisessa pipossa oli jotain todella tummaa likaa mutta pipo puhdistui ihan tavallisessa 40 asteen pesussa. Pojan pipo on myös edelleen ehjä ja tupsullinen. Mielestäni pojan pipossa fleece-vuori liikkuu epäkätevästi päällineuloksen kanssa mutta poika ei ole valittanut. Tytön pipo 10/10 

Villainen aluskerrasto on osoittautunut loistavaksi eikä ole mennyt ahkerasta pesusta huolimatta miksikään, korkeintaan pehmentynyt. Todella kapea mitoitus eli ei roiku hoikemmallakaan lapsella epämukavasti päällä. Kiva yksityiskohta on tytön kerraston väri, kiva kun päällä on välillä vaaleanharmaa kerrasto eikä aina se iänikuinen musta. Kerraston päällä rinteessä on ollut Reiman välikerrokset jotka niin ikään istuvat aktiiviseen talviliikuntaan kuin nenä päähän. Kosteus liikkuu hyvin ulospäin ja lapsi pysyy lämpimänä.  Ehdottomasti plussaa paidan hieman korkeasta kauluksesta sekä kapeahkosta mallista. Ainoa moite tälle setille tulee aluskerraston uudenkarheudesta joka tosin poistuu pesuissa. 9/10

Kodiak takki on ollut pojalla koulussa lähes päivittäin ja käytönjälkiä ei takissa ole. Malli on ollut hyvä toppahousuja käyttämättömälle koululaiselle ja koska useamman takin joukosta tämä takki on jatkuvasti valikoitunut pälle, kertoo se jo käyttäjän mielipiteen takista täysellisesti. Kollektiivinen arvosana äidiltä ja pojalta 9/10

Pojan toppahousut ovat olleet luistelussa, rinteessä ja pulkkamäessä eikä niissä juuri käytönjälkiä ole. Tosin liki 12-vuotias lapsi ei kuluta muutenkaan enää housuja rikki joten sopiikin odottaa kestoa ja näiden toppisten materiaali näyttää soveltuvan tämän ikäiselle lapselle hyvin. Vyötäröön olisin kaivannut leveämpää kumppariosuutta ja lisää istuvuutta. 8/10

Pojan hanskat ovat kestäneet hyvin ja ovat ilmeisesti lämpimimmät kaikista hanskamallin käsineistä mitä pojalla on (muita on mm. pop, scott, burton) 10/10

Kokonaisuutena Reima yllätti minut. Yritys on tehny kovasti töitä tuotteiden kehittelyssä niin laadullisesti, ulkonäöllisesti kuin funktionaalisestikin ja se näkyy sekä tuntuu. Täksi vuodeksi hinnat tulevat hieman muuttumaan, mallit ovat muuttuneet ja myös materiaaleissa sekä mallistoissa on tapahtunut muutosta. Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa mihin suuntaan mutta vahva veikkaus minulla on että ei ainakaan huonompaan. Viimevuotisten käyttökokemusten perusteella pystyn vilpittömin mielin suosittelemaan Reimaa ihan samoin kuin esimerkiksi Molo Kidsiä, Po.pia tai Peak Performancea.

Pyhä Birma SBI a 21

[ Sacred Birman ]

Kaikki epäkissaihmiset voivat suoraan skipata seuraavan postauksen, joka liittyy vain ja ainoastaan yksinomaan kissoihin, kissaan. Ellei laske kuvien taustalla näkyviä sisustusvalintoja ;) Blogissa tulee varmasti jatkossakin näkymään kissakuvia, ainakin välillä. Me olemme miehen kanssa eläneet aina kissaperheessä, paitsi aikuisiällä. Molempien vanhempien luona kissat ovat jatkaneet eloaan kunnes viimeisinkin kuoli muutama vuosi sitten, lähes 21-vuotias maatiaiskissani Nasu. Ja ainahan se mielessä on, uuden kissan hankinta.

Olin päättänyt jo vuosia sitten että seuraavaksi kissaksi haluaisin pidempikarvaisen rotukissan. Jo lapsena äitini kanssa olimme ihastelleen Pyhä Birman kissoja ja mieluisia luonteenpiirteitä ja ulkonäköä omaa myös Norjalainen Metsäkissa, Maine Coon, Siperiankissa, Ragdoll sekä Neva Masquarade. Lopulta noin vuosi sitten aloin tosissani etsimään meille pentua. Ensisijaisesti hain nevan pentua mutta se osoittautui todella haasteelliseksi sillä nevan kasvattajia on Suomessa vähän ja meillä oli vielä väritoivekin. Samaan aikaan selailimme Birman pentulistoja ja lopulta tärppäsi, toisin listan ulkopuolelta. Löysin aivan ihanan kasvattajan jonka kahdelle todella upealle Birmalle oli noin kuukautta aiemmin syntynyt kolme pentua joista kaksi oli poikia. Laitoin heti viestiä menemään ja sovimme että varaan yhden, sinitabbynaamioksi (sbi a 21) oletetun pennun ja menemme katsomaan pentuja kun ovat hieman kasvaneet.

Pyhä Birma on keskikokoinen puolipitkäkarvainen naamiokissa. Sillä on siniset silmät, valkoise tumput ja erilaisia naamiovärejä on olemassa 20 kappaletta. Pyhä Birma on luonteeltaan rauhallinen ja seurallinen ja viihtyy hyvin lasten kanssa.

Heinäkuussa koitti viimein viikonloppu kun suuntasimme Tamperetta kohti katsomaan pentua sekä vierailemaan Särkänniemessä. Lapsille olimme kertoneet vasta edellisenä päivänä että perheeseen tulee kissa joten heidän ei tarvinnut "pidättää hengitystä" ihan niin kauan kuin meiädn vanhempien. Pennut valloittivat sydämet heti ja vaikkakin bella hieman pelkäsi niin olimme kaikki yhtämieltä että siellä se meidän tuleva sohvanriivaaja oli (tässä on myös syy miksi uusi sohva jäi toistaiseksi kauppaan ja päätimme ostaa talomme edellisiltä omistajilta olkkariin täydellisesti sopivan käytetyn nahkasohvan). Haikein mielin jätimme pennun vielä kasvamaan kasvattajan hoiviin neljäksi viikoksi.

Viimein 13.8. koitti päivä kun mies ajeli hakemaan pennun kotiin. Kasvattaja nimeltään Demian TreKronor Daniel matkusti leppoisasti miehen kanssa pari sataa kilometriä meille ja muutaman päivän päästä oli jo hienosti tottunut uuteen kotiin. Tottakai pentu vieläkin totuttelee elämään ilman emoa ja sisaruksiaan mutta kotiutuminen on sujunut todella mallikkaasti. Itse olen vuosien tauon jälkeen lukenut taas uutta tietoa kissankasvatuksesta ja etenkin ravintopuoli on antanut paljon aihetta mietinnöille. Uutena aluevaltauksena ja harrastuksena tuli myös kissakuvaus, se onkin hieman haastaavaa puuhaa etenkin kun kohteena on 12 viikkoinen, hieman arasteleva mutta supernopea ja leikkisä pentukissa. Ja todella, me ollaan koko perhe ihan inlööv ♥

[  N I E T O S  ]

Uteliaana uutta viikkoa kohti,

aurinkoista viikonalkua!

BLOG/ Päivitys: Toukokuu - Elokuu 2013

HuhHUH. Tiedättekö kun joskus tulee elämässä tilanne että tehdään jotain vähän erityistä. Sellaisia ihan perusjuttuja kuitenkin, että vaikka muutetaan, hankitaan lemmikki tai käydään lomamatkalla. Miksi ei samaan kategoriaan menisi yksi kesälomakin. Jotain vähän eri kuin perusarkea mutta ei mitään kuumatkailua kuitenkaan. Minäkin ajattelin niin; että seuraavan vuoden tai parin aikana me tehdään kaikki edellä mainitut jutut. Aika suunnitelmallisena ja järjestelmällisenä ihmisenä ajattelin että kaikki sujuu varmaan kivasti sen arjen ohessa, pikkuhiljaa. Aika suunnitelmallisena ja järjestelmällisenä ihmisenä sain myös huomata, että kaikki ei aina olekaan omissa hyppysissä ja niin suunnitelmallista ja järjestelmällistä. 

Floridan reissu oli ihana mutta kukapa olisi osannut ennakoida että jonkun oudon häiriön takia menetämme viiden päivän kuvat matkalta. Olen sen verta tunteellinen ihminen ja valokuvat on todella lähellä sydäntäni, että olen ottanut sen aika "raskaasti". Vieläkin surettaa kaikki menetety kuvat vaikka mielissä tietysti muistot säilyy, tosin lapsilla ei ehkä niin kauaa ilman kuvia. Olen kirjoittanut jo pari bloggausta reissusta mutta kSsKaS, kukapa olisi osannut odottaa että löydämme uuden asuntomme kuusi päivää ennen reissuun lähtöä ja muuttomme ajoittuu reissun jälkeiseen aikaan. Eli en ole ehtinyt juurikaan bloggailla ja kuvien katoaminen ei ainakaan ole edistänyt asiaa. 

Kuten (aina) monesti käy, meidänkin remonttit venyivät aikataulullisesti pidemmälle kuin osasimme odottaa ja osittain meistä riippumattomista syistä. Remonttia ei olisi tarvinnut tehdä ollenkaan mutta  harkinnan jälkeen halusimme kuitenkin maalata seinät, tolpat sekä vaihtaa takan ja yläkerran makuuhuoneiden lattiat. Maalari ja takkamuurari hoiti seinät mutta uuden parketin asentaminen, makuuhuoneiden maalaus ja koko kämpän uudelleen listoitus jäi miehen vastuulle. Kun lomat jo olivat lapsilla alkaneet ja me olimme töissä, hyvään aikaan ei uudessa talossa tapahtunut mitään paitsi miehen tekemiä maalaushommia. Aikaa kului ja kismitti. Kun muutkin työt viimein saatiin aloitettua, etenivät ne hyvällä vauhdilla ja alle viikossa maalarit ovat valmiita ulko-ovea lukuunottamatta (onkohan ne unohtaneet koko jutun...) ja takkikin valmistui hieman myöhemmin aikataulun mukaisesti

Parit kesäreissut me ehdittiin (oikeasti ei oltaisi ehditty mutta en hennonnut lapsilta riistää kesän kaikkia iloja) heittää tässä välissä kun jäin itse lomalle ja koko koko alkuvuoden kestänyt kissametsästyskin saatiin päätökseen. Monen mutkan kautta löysimme etsimämme ja heinäkuun lopussa kerroimme lapsille uudesta perheenjäsenestä. Kävimme Tampereella katsomassa pentua Särkkiksen reissulla ja siitä alkoi piiiiiitkä neljän viikon odotus että saamme pojan kotiin. Lähes kaikki muut lomapäivät ovatkin menivät siivotessa, pakatessa, järjesteltäessä -miten hommaa voikin olla niin paljon.

Viime viikolla mies päätti että nyt laitetaan muuttoon vipinää ja tilasi seuraavaksi päiväksi muuttomiehet kantamaan isoimmat tavarat uuteen asuntoon. Suurin logistinen ongelma meillä on ollut, että emme voi pakata vaatteita/kenkiä/jne. käyttötavaroita mihinkään koska tarvitsemme niitä kokoajan mutta uudessa asunnossa ei ole kaappeja! Vaikka kaapit haettiin Ikeasta jo joku aika sitten, piti ensin saada kaikki makkarit valmiiksi jonka jälkeen vasta kaappien kasaus saattoi alkaa. Tällä välin Jiin huoneen suunnitelma on mennyt uusiksi kolmeen kertaan ja nyt viimeisen version valmistuessa haettiin jo kaappikin mutta Ikeasta on hyllylevyt loppu, kukapa olisi..

Iso kiitos äidilleni joka on tehnyt pihahommia ja rakkaalle ystävälleni joka tuli vietäämään vauvavapaata-päivää saunaosaston siivoamisen merkeissä, olette molemmat aivan korvaamattomia.

STATUS QUO
Toukokuun ja elokuun välillä ollaan käyty reissussa ison lätäkön tuolal puolen, rempattu&muutettu sekä saatu uusi perheenjäsen.
Tällä hetkellä bellan huone on lähes valmis, jiin huoneesta puuttuu pöytälevy ja kaapista hyllyt sekä ovet ja sama juttu meidän kaapeissa. Vilpola ja vierashuone on täynnä muuttotavaraa, kodinhoitohuone on kuin pommin jäljiltä ja pyykättävää on arviolta 15 koneellista. Vanhassa asunnossa on kellari tyhjentämättä ja se ärsyttävin pikkusälä ympäri asuntoa. Listoittamattomissa nurkissa liikuskelee yksi hieman pelokas mutta maailman suloisin kissanpentu, lasten koulu ja eskari on alkanut ja me vanhemmat olemme niin ikään takaisin töissä. Mihin se kesäloma hävisi? L O M A ...no ensi vuonna sitten.

Blogihommia on rästissä reissubloggausten lisäksi vaikka kuinka ja jahka saan sen tietokoneen Tapiolasta niin aloitan taas bloggaamisen (tätä teen puhelimella ja instagram -kuvalla) Kun kaikki tavarat saadaan vain yhteen osoitteeseen, uskon ja toivon että tilanne hieman tasaantuu ja pikkuhiljaa saadaan ne loputkin lattialistat paikoilleen. Tällä hetkellä kotiudutaan ja listaillaan hankintoja naulakoista pikkupöytiin, mitä ikinä arjen tarpeet tuovatkin esiin. Minä odotan kovasti että pääsen sohvalle neulomaan ja yritän unohtaa samalla että jouluun on enää 4 kuukautta.

 Ps. Ja kukapa ikinä olisi osannut odottaa että Avarte menee konkurssiin ja koko Kukkapuron tuolien verhoilubrokkis pitää aloittaa alusta, siksi siis istun toistaiseksi siinä sohvalla Nietoksen kanssa neulomassa ;)

IHANAA TULEVAA PERJANTAITA KAIKILLE !