tag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post6189231933634260656..comments2024-01-02T04:27:37.667+02:00Comments on anana: Mietteitä lasten ja nuorten harrastamisesta ja kilpaharrastamisestaananahttp://www.blogger.com/profile/14101871573903584977noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-42209058666933370712016-10-10T16:45:56.415+03:002016-10-10T16:45:56.415+03:00Niin pitäisi. Liikunan tärkeyttä tuskin voi nykyis...Niin pitäisi. Liikunan tärkeyttä tuskin voi nykyisin liikaa korostaa. Enemmän ja enemmän näytepäätteiden ääressä tyoskentelyn lisääntyessä, ollaan kyllä todellisen ongelman edessä jos nuorena ei ole opittu liikkumisen tärkeyttä. Nimimerkillä itse seison nykyisin vähintään puolet työpäivästä, koska aikaa varsinaiseen liikuntaan ei ole.<br />Tuntuu siltä, että pienemmissä kaupungeissa on paremmin tarjolla sitä höntsääkin mutta isommissa kaupungeissa ei. Tästä syystä meidän Jiikin oli välissä viisi vuotta pelaamatta lätkää, kun Espoossa oli täysillä tai ei ollenkaan meininki.<br />Se mitä tälle voidaan tehdä, on paha sanoa. Lisää vapaaehtoisia sekä kaupungeiltä tukea esim. liikuntapaikkojen muodossa. Tosin hiljattain Hesarista luin, että ainakin pääkaupunkiseudulla taidettiin mennä just toiseen suuntaan.<br />ananahttps://www.blogger.com/profile/14101871573903584977noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-8583459896423081552016-10-10T16:41:45.200+03:002016-10-10T16:41:45.200+03:00Upea kirjoitus!
Se on todella valitettavaa, ettei ...Upea kirjoitus!<br />Se on todella valitettavaa, ettei ohjattua mutta "löysempää" harrastusta ole tarjolla tarpeeksi. Sain tosin hiljattain tietää, että jääkiekon puolella tälläinen toiminta on nyt aloitettu. Siinä on jo useita joukkueita mukana ympäri maata, mm. meidän Sipoon Wolf. Tarkoituksena nimenomaan kerran viikossa rennosti pelaaminen. Olisi kiva, jos vastaavaatoimintaa tulisi muillekin suosituille lajeille ja myös isoihin kaupunkeihin.ananahttps://www.blogger.com/profile/14101871573903584977noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-59992185400109988642016-10-10T16:39:09.971+03:002016-10-10T16:39:09.971+03:00Juuri näin :) Mekin aika vahingossa imauduttiin tä...Juuri näin :) Mekin aika vahingossa imauduttiin täähn ja vaikka tälläinen joukkueharrastaminen ei olekaan yhtään "mun juttu" niin nyt tähän on kyllä kasvanut. Ja on kiva tehdä yhdessa ja kyllä sitä viime kaudellakin oltiin tippa linssissä -onnesta :Dananahttps://www.blogger.com/profile/14101871573903584977noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-60442959798575475042016-10-10T16:37:34.743+03:002016-10-10T16:37:34.743+03:00Viisaita sanoja :) Kyllä nämä(kin) asiat ovat niin...Viisaita sanoja :) Kyllä nämä(kin) asiat ovat niin monimutkaisia ja moniulotteisia, ettei sitä pinnalta heti huomaisi. Luulen, että joskus parikymmentä vuotta sitten ehkä enemmän oli vallalla sellainein, että vanhemmat "pakottavat" harrastamaan. Nykyisin luulen, että enemmän löytyy niitä, jotka toivovat että lapset relaisivat vähän :Dananahttps://www.blogger.com/profile/14101871573903584977noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-82287234138726960342016-09-29T20:22:08.993+03:002016-09-29T20:22:08.993+03:00Kirjoitit hyvin ja asiaa. Kommentoin vain lyhyesti...Kirjoitit hyvin ja asiaa. Kommentoin vain lyhyesti, että ns. höntsäliikuntaa pitäisi olla ehdottomasti tarjolla enemmän. Oma poikani pelasi 16v asti koripalloa. Sitten olisi pitänyt alkaa harrastamaan 5 krt/vko ja vkonlopun pelit/turnaukset päälle. Poikani ei halunnut treenata niin paljoa, ja hänet pudotettiin joukkueesta. (Muutama muu koki saman kohtalon). Seuralla ei ollut tarjota mitään kevyempää tilalle. Harmi, sillä tuonikäisille liikunta olisi tärkeä vastapaino koulun kanssa. Nyt on yritetty löytää uutta harjkkoja 2-3 krt/ viikossa tarjoavaa seuraa. Ei tunnu löytyvän.Pelkään, että liikunta jää...:(<br />TiinaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-59418777797409012632016-09-26T13:24:13.486+03:002016-09-26T13:24:13.486+03:00Hieno kirjoitus! Olen itse siinä tilanteessa, että...Hieno kirjoitus! Olen itse siinä tilanteessa, että joudun usein puolustelemaan lasteni kilpaurheilua. Kuitenkin koen, että lapset ja koko perheemme on saanut urheiluharrastuksesta paljon enemmän kuin on joutunut luopumaan. Aina on treenit tai pelit, mutta harrastuksissa on aika lailla koko perhe mukana. Kavereiden kanssakin ehtii olla ja mikä tärkeintä, lapsilla on joukkueellinen kavereita koulukavereiden ja naapuruston lasten lisäksi. Meilläkin "menetetty aika" on lähinnä pois media-ajasta ja tietokoneella tms. pelaamisesta. Pihapelejä pelataan ahkerasti ja kyllä nämä lajia harrastavat ovat usein se ohjaava ja kannustava osapuoli niissäkin peleissä.<br />Lapset ovat oppineet joukkueissaan paljon myös yleishyödyllisiä taitoja siinä lajitaidon ohella. Kunnioitetaan vastustajaa ja omia joukkuekavereita eli käyttäydytään hyvin ja kannustetaan. Opitaan häviämään ja taas silti yrittämään uudelleen. Saadaan iloa onnistumisista ja kehittymisestä. Otetaan mallia muilta ja annetaan mallia muille. Opitaan puhaltamaan yhteen hiileen yhteisen tavoitteen eteen. Iloitaan muidenkin menestyksestä. Terveydellinen vaikutus tulee mukavasti siinä ohessa.<br />Lapset ansaitsisivat kannustamista tuon kyseenalaistamisen sijaan ja onneksi sitäkin paljon saavat. Opettajat mm. ovat suhtautuneet aina positiivisesti. Viesti on ollut se, että kyllä se harrastamisen tuoma säntillisyys, suunnitelmallisuus ja positiivisuus näkyvät siellä koulutyössäkin. <br />Urheilun parissa työskentelee myös valtava määrä ihmisiä lähestulkoon vapaaehtoisena. Tekevät hienoa työtä lastemme eteen ja se ilahduttaa minua aina uudelleen. <br />Olisi tietysti mahtavaa jos kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi samanarvoinen mahdollisuus harrastaa rakastamaansa lajia sillä tasolla mikä itselle tuntuu sopivalta.<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-70194853890225723202016-09-26T10:59:21.412+03:002016-09-26T10:59:21.412+03:00Meidän 9 ja 11-vuotiaat harrastavat molemmat salib...Meidän 9 ja 11-vuotiaat harrastavat molemmat salibanddya ja toinen lisäksi futista, eli ilmeisesti sitten kilpaurheilua itse sitä noin ymmärtämättä vaan nimenomaan rakkaudesta lajiin ja erittäin vapaaehtoisesti. Kun treenejä on useampi kerta viikossa ja päälle pelit niin en näe mitenkään edes mahdolliseksi sitä, että meidän lapsia ainakaan pakottamalla saisi mukaan. Ja pelit on molemmista ihan sitä parasta, ihan mahtavaa joukkuehenkeä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, kannustamista, onnistumisia ja tietty niitä pieniä epäonnistumisiakin saatiin nähdä ja kokea taas kuluneenakin viikonloppuna. Ja heti turnausten jälkeen kysyttiin, että koska on seuraavat pelit. <br />JohannaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6956736992203945944.post-90697452167179484952016-09-25T22:04:39.276+03:002016-09-25T22:04:39.276+03:00Näitä varmaan aika moni vanhempi miettii. Ihailen ...Näitä varmaan aika moni vanhempi miettii. Ihailen lapsia, jotka Itse haluavat tavoitteellisesti harrastaa kilpailumielessä ihan mitä tahansa lajia. Niitä vanhempia en arvosta, ketkä pakottavat lapsensa harrastamaan yhtään mitään väkisin, vasten tahtoaan. Ilman kilpaurheilua, ei olisi idoleita, ja heitä tarvitaan. Myös terveyskasvatusta tarvittaisiin, niin kouluihin, kuin seuroihinkin. Tässä lyhyesti mitä olen mieltä asiasta. Omat lapset eivät harrasta kilpaurheilua. //Terhihttps://www.blogger.com/profile/08152354525769312210noreply@blogger.com