Design huonekalut ja kissat

Kynsin ja hampain, niin paljon Diego tykkää  m i n u n K tuolista. Kerroin joskus, että tuoli on täydellinen yhdistelmä miesten rakastamaa mekanismia ja naisten rakastamaa muotoilua mutta mites ne kissat. No kerrassaan erinomaisesti, kiitos kysymästä! Paperinaruverhoilukangas on ainakin tähän mennessä ylittänyt odotukset sillä tuoli on edelleen varsin eheä. Tuollainen viisikiloa täynnä sohvalihasta saa aikamoisen vauhdin noin seisemän metrin kiitoradalla. Parivaljakon kääntöpaikka asettuu juurikin tuohon K tuolille ja rahille missä epämääräinen karvakasa ottaa kiinni verhoilusta ja kääntyy takaisin tulosuuntansa. Silti, ehjä on. Edellä mainitun lisäksi etenkin Diego on ottanut tuolin niin nukkumispaikakseen kuin leikkipaikakseenkin, kukapa nyt mitään kiipeilytelineitä kaipaakaan kun on tälläinen herkku missä voimistella.

Taloudesta löytyy lisäksi lepakkotuoli joka on yksinomaa kissojen käytössä ja kangas tuolissa on moitteeton. Adean Band sohva on ottanut vähän osumaa, ehkä enemmän kuin ajattelin ja sydämeni vuotaa vähän verta joka kerta kun kuulen sen, te kissanomistajat kyllä tiedätte, äänen esimerkiksi yläkertaan. Olen itseasiassa tullut tulokseen, että olisi pitänyt nimetä kissat samalla nimellä jolloin joka tapauksessa toru menee oikeaan osoitteeseen, oli kynsimässä kumpi tahansa. Linosa kankaalla verhoillun Bandin puolustukseksi kerrottakoon että vilpolassa oleva Ikean sohva ehti olla alakerrassa viikon ja näytti osittain huomattavasti pahemmalta, eli kyllä sillä kankaalla on merkitystä. Olohuoneessa on myös noin 30 vuotta vanha Yrjö Kukkapuron Ateljee tuoli, joka on koko olemassa olonsa ollut useiden kissojen  paras kaveri. Molemmat käsinojantyynyt on täysin kunsitty tuolin takaa mutta erikoista silti, kangas on ehjä. Tuolissa on joku äitini aina kehuma superkallis megahekosupersamettiverhoilu.

Kuvissa seikkailee Diego, jos nyt joku ei tunnistanut sillä ovathan pojat nyt aivan eri näkösiä! Totta puhuen en itsekään erota kisuja toisistaan jos ei näy naama tai tassut, mokomat kopiokatit. Diego on Ragdoll sinitabbynaamio ja täyttää ensi kuussa kokonaiset yksi vuotta. Diego on aika tuuhea ja ei se kaikki ole edes karvaa sillä poju painaa lähes viisi kiloa. Ragdolit kasvavat hitaasti ja aikuisia ne ovat vasta noin kolmevuotiaana. Diego on maailman lutusin kissa, sopivasti pihalla mutta niin hellyydenkipee ja puristeltava. Miehen mielestä kissalla tuuttaa aina varattua, eikä ole kuulema yhtään kissamaista rellottaa jalat levällään selällään keskellä lattiaa. Minun mielestäni on mahtavaa että meillä on kaksi aivan samanlaista erilaista kissaa. Jos olet ikinä miettinyt että haluat interaktiivisen pehmolelun, on räggis kyllä passeli valinta.

Kympin kissa ja kympin tuoli.

Tuut tuut tuut tuut...

Roosan softis [ohje]

Maanantaina tajusin että kääk! meillähän on ristiäiset lauantaina. Tai no ei meillä kuin vieraiden ominaisuudessa mutta ei sekään ihan valmistautumatta onnistu. Olin jo aiemmin pyöritellyt ideoita mielessä ja maanantai-iltasella pienen laskutoimituksen jälkeen loin 80 silmukkaa kasin puikoille ja annoin palaa. Ensimmäinen ilta menikin vielä rattoisasti The Walking Deadia katsoessa, mutta kuten hieman aiaemmin viikolla kirjoitin, alkoi väsy painaa jo tiistaina. Keskiviikkona olin skeptinen ja torstaina jo epätoivoinen etten saa mitenkään lahjaa valmiiksi lauantaiksi.

Enkä saanut. Koska lahja tuli pienelle vauvalle, halusin ehdottomasti pestä sen etukäteen. Niinpä lauantaina kello kuusi me olimme kahvipöydässä ja peitto kotona kuivumassa. Kun muuten näin minkä väristä vettä "puhtaista" langoista tuli, en katunut ollenkaan että veimme lahjan hieman myöhässä vasta sunnuntaina saajalle.

Eli jouluksi ehtii hyvin pukinkonttiin vaikka nyt vasta aloittaa ja ehtii kyllä isompikin. Tämän peiton koko on noin 70*125 cm ja lankaa kului yhteensä 631 grammaa, joista tuo noin 30 grammaa on tupsuja ja tikkausta. bella tilasi itselleen samanlaisen ja nyt arvon teenkö sen jemmassa olevista vaaleanpunaisista Mamboista vai etsinkö sopivaa lankaa tytön toivomassa valkoisessa värissä. Ilmeisesti Kelo, josta tämä peitto on tehty, ei ole enää Novitan valikoimassa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Softis -peitto [ohje] koko noin 70*125 cm

Tarvikkeet:
600 grammaa valkoista. paksua ja pyöreää mutta kevyttä lankaa
jonka tiheys on noin 11s = 10 cm.
Tässä käytetty Novitan Kelo lankaa
Tupsujen ja tikkauksen verran samanlaista lankaa mutta eri värissä.
Puikot nro. 8
Tupsukoneen tai pahvia tupsujen tekoa varten
Paksun neulan

Ja sit lähtee:
Luo 80 silmukkaa.
Nosta ensimmäinen silmukka nurin ja neulo loput silmukat oikein.
Neulo näin kunnes lanka lähes loppuu tai peitto on sen pituinen kun toivot,
päättele tavallisesti.

Huom! Kun vaihdat kerää, voit tehdä sen siinä kohdassa missä lanka on loppumassa, vaikka kohta olisi keskellä työtä. Neulo uudella ja päättyvällä langalla noin 10 silmukkaa yhtäaikaa ja huolehdi että molempia lankoja jää noin 20 sentin päättyät pätkät jotka vielä päättelet aina samalle puolelle peittoa.

Tee neljä tupsua toisella värillä, mutta sido ne samalla värillä kun peitto on ja jätä reippaat pätkät lankaa kiinnitystä varten.

Ota reilu neljä metriä tupsujen väristä lankaa (tai niin paljon että riittää puolitoista kertaa peiton ympäri. Tikkaa peitto ympäri langalla. Käytä hyväksi pitkillä sivuilla olevia "reikiä" ja päissä huolehdi että tikkien "pituudet" ovat vastaavia. Tee jokaisessa kulmassa pieni solmu joka solmii tikkaulangan peittoon kiinni, jotta se ei liiku koko peiton matkalta jos "tikki" vaikka tarttuisikin johonkin kiinni.

Kiinnitä tupsut kulmiin ja päättele kaikki langat mahdollisimman huomaamattomasti nurjalle puolelle.

Ihanan pehmee!

Kenkä- ja toppiasiaa tytöille.

Olen tällä viikolla ostanut hiuslakkaa, muotoiluvaahtoa, puuteria, ripsiväriä ja hiusverkkoja. Olen myös opetellut tekemään hiuksista kissan korvia ja kuunnellut meikkausohjeita. Kaikki liittyy tuleviin muodostelmaluistelukisoihin, joista ensimmäisiin ei enää pitkä aika olekaan. En tiedä onko tässä sukupuolien ero vai  onko ero yksinkertaisesti yksilöllisyydestä johtuva , mutta J ja bella on valovuosien päässä toisistaan kehityksessä tässä iässä. Jo pidemmän aikaa on tuntunut että bella kehittyy hurjaa vauhtia ja ainakin osittain se varmasti johtuu luisteluharrastuksesta. Suurin osa joukkuekavereista on vanhempia ja ehkä astetta vakavamman harrastuksen rutiinit tekevät sen, että lapselle tulee kypsyyttä aiemmin.

Siinä missä vielä neljännellä luokalla etsittiin koon 38 tarrallisia talvikenkiä  Jiille, on nyt ihan eri meinigit näissä kenkäasioissakin. Ei siinä että tarroissa mitään vikaa olisi, mutta korkokenkiä on toivottu jo jonkin aikaa ja ylipäätään toivevaatteet sekä -kengät ovat selkeästi tyttömäisempiä ja nimen omaan isompien tyttöjen näköisiä. Olen monissa asioissa aika "suppea" ja niinpä korkokenkiä ei kaapissa ole vieläkään vaikka ripsaria harjoteltiin eilen ensimmäistä kertaa laittamaan. Onneksi Kappa Ahlista löytyneet kimaltavat balleriinat ovat yhtä mieluisat tytölle.

Talvikengiksi tyttö bongasi itse Stockmannilta Skandia merkkiset kengät ja oli kovin päättävinen tässä toiveessaan. Minulla ei ole mitään kokemusta merkin kengistä mutta pikainen katsaus netissä koon 37 kenkävalikoimaan sai vakuuttuneeksi ettei kivemmän näköisiä talvipopoja todennäköisesti helposti löydy. bellalla on myös Viikkarin varrelliset talvilenkkarit gore-keleihin mutta pakkaskengät tulivat tarpeeseen. Kengissä on kosteutta hylkivä pinnoite mutta ostin vielä lisäksi sprayn joka tekee kalvoin kenkien pinnalle. Talven jälkeen ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.

Toinen asia joka äidin on yllättänyt täysin, on joskus keväällä ilmennyt toppi-toive. Huomasin kyllä jo aiemmin, että tyttö kävi hieman pidättyväiseksi vaatteiden vaihto tilanteissa ja etenkin toivoi, ettei luistelutreeneissä tyttöjen pukukopissa olisi miehiä paikalla. Kun joukkuekausi alkoi, ilmoitti myös valmennusjohto ettei pukkariin enää sovi vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden tulla. Tein itse huomion samoihin aikoihin, että niin tenniksessä kuin luistelussakin, monilla tytöillä oli toppeja paitojen alla ja tästä ei tosiaan pitkään mennyt, kun Kapp Ahlin kassalla ensimmäistä toppihankintaa maksettiin. 

Toppeja näyttää tyttöjen osastolla olevan vaikka minkalaisia. Myös rintaliivejä löytyy niin pienessä koossa ettei auta kun pyöritellä silmiä joten alusta asti bellan kanssa sovittiin että nyt etsitään nimenomaan toppeja. Löysin Kapp Ahlista saumatttomia ohuita toppea joissa on ikään kuin painijanselkä. Kangas on sellaista mikrokankaan tuntuista, pehmeää ja ohutta. Nämä vaikuttivat hyvin miellyttäviltä ihoa vasten ja kokonaisvaikutelma on enemmän sporttinen kuin alusvaatemainen. Ostimme muutaman kappaleen alesta testiin ja käytössä osottautuivat todella hyviksi. Kävinkin nyt viikolla ostamassa kasan lisää ja olisin vielä muutaman ottanut mutta kokoja oli vähän jäljellä, ovat ilmeisesti aika suosittuja. Tilalle tuli pari pitkää puuvillaista aluspaitaa, tytön itsensä valitsemana nämäkin. Kappa Ahlin nettisivuilla on tuo fuchsian värinen ja sen värisiä aiemmin ostimme, nyt kaupassa pinkit ovat kuitenkin neonpinkkejä. Valkoiset topit ovat hivenen paksunmpia ja pidempiä mutta ilmeisesti "samaa sarjaa" kuitenkin.

Kaikkien näiden isojen tyttöjen asioiden keskellä on ihana huomata, että on se bella kuitenkin vielä leikki-iässä. Mukavalta tuntuu ettei luoväri ja Sylvanien Families suklaapupuperhe sulje toisiaan pois, vaan tyttöjen kasvuun mahtuu joka vaiheessa elementtejä sieltä täältä. bella on todella reipas niin arjessa kuin harrastuksissaankin ja välillä pitää tosiaan tsempata ettei niputa tyttöä 14-vuotiaan veljensä kanssa, vaan muistaa että 8-vuotias on vielä ihanan pieni ja kuuluu leikinmaailmaan. bella onkin ahkera leikkijä ja meillä on makkarissa kauppaleikkiä, olkkarissa örkkileikkiä ja lastenhuone suloisen sekaisin leluista lähes joka päivä.