Matkailufilosofiaa

Minulle matkailu koostuu ehkäpä kolmesta kokonaisuudesta: valmistautuminen, matkalla olo ja jälkimainingit, eli se kun tulee takaisin siistiin kotiin ja kamat on niissä kasseissa kaksi viikkoa pitkin kämppää ennen kun jaksaa käydä läpi ja pestä. Kaikki kolme ovat yhtä mielekkäitä vaikka Australian Master Chef :iä lainatakseni hero of the dish on tietenkin itse matka. Silti minusta on ihana suunnitella matkaa ennakkoon. Etsiä netistä tietoa, miettiä miten matkalla mikäkin toimii, mitä siellä tehdään ja lukea muiden kokemuksia kohteesta. Ennen nettiä taidettiin olla aika pitkälle matkaoppaiden ja jopa kirjastosta löytyvien sellaisten varassa ja siksi ehkä edelleen osa matkaajista tekee niin että, ostaa matkan, matkustaa kohteeseen ja that’s it. Mutta olen varma että pelkän pääruoan sijaan myös meitä koko menun ottajia, jotka herkuttelevat alkupalalla lähes yhtä paljon kuin pääruoalla, on monia. Ja onhan tähän nykyisin kaikki mahdollisuudet kun kotisohvalla voi surffata jopa lähikatuja myöten matkakohteen nurkilla.

Vaikka helposti ajattelisi että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin minulla se ei ainakaan toimi niin että matkasta menisi maku makustellessa. Päinvastoin, kun tuntematonta tai tutumpaakin kohdetta pöyhii netissä tarpeeksi, niin lähes aina tulee vastaan jotain uutta tai jotain sellaista minkä näkee uudella tavalla. Eikä sen tutkimisen tarvitse olla mitään stressaamista vaan siinä missä tarttuisi neulepuikkoihin tai Decoon, voi tarttua padiin ja vähän googletella menemään kahvikupposen kera. Floridan loman kanssa kävi viimeksi niin että, vaikka olin ollut kohteessa useamman kerran, niin matka muuttui ihan erilaiseksi pöyhimisen tuloksena. Ja matkan päällä oli helppo tehdä lisää päätöksiä ja muutoksia, kun oli jo kokonaisuus vaihtoehdoista päässä valmiina. Valmistautuminen luo mahdollisuuden muutoksille. Meidän perhe elää minuuttiaikatauluja ainoastaan arjessa pakollisten menojen suhteen eli työn, koulun ja harrastusten ja muuten ollaan aikalailla kuin Ellun kanat. Meidän meininki on vähintäänkin casual bohemian eli mennään vaan, sovelletaan mennessä ja kaikki mukautuu: lapset nukkuvat ja syö aikalailla missä vain ja äkkinäiset kurssinmuutokset ei aiheuta ongelmaa tai paniikkia, stressistä puhumattakaan.

Emme ole matkustaneet kovin usein (jos kotimaata ei siis lasketa) mutta viime Floridan matkan jälkeen päätin että alamme matkustamaan säännöllisemmin. Matkustamisen haasteellisuus johtuu monesta syystä mutta muutamia mainitakseni; miehen reissutyö, lasten harrastukset ja se että, itse näen viikon reissun enemmän plus-miinus-nolla kuin että, pidennetään väliä ja otetaan enemmän reissattavaa kerralla. Meillä lomatkin pidetään vähän miten sattuu ja koulun, harrastuksien, työmatkojen ja töiden kannalta on ehkä helpompi ottaa 2-3 viikkoa sivuun vaikka joka kolmas vuosi, kun miettiä joka vuosi sellaista yhtä viikkoa jossa täsmää kaikki: matkakohde, lomat, muut aikataulut ja +- x päivää ennen ja jälkeen että saa kämpän ja kamat kuntoon, kissanhoitajista puhumattakaan. Meillä ei käy olo tylsäksi kotona, joten ei ole vuosittain sellaista tunnetta että nyt pitää päästä jonnekin.

Mieheni on enemmän viileän ilmanalan ihminen kun me loput kolme ollaan ehdottomasti aurinkomagneetteja. Ensimmäistä kertaa ikinä kuulin lasten sanovan että on liian kuuma, muutama vuosi sitten Floridassa loman lopulla kun alkoi jo matkaväsymys painaa ja lämpötila kohosi yli 35 asteen jo aamutuimaan. Lähtökohtaisesti me viihdytään aina kun paistaa ja on vettä lähellä. Me siis mielellämme matkustamme vaikka Floridaan – joka onkin sitten niitä harvoja ”aurinkokohteita” joihin miehen saa mukaan. Mieheni joka sai, ironista kyllä, lämpöhalvauksen viime reissussa kolmantena matkapäivänämme, matkustaisi mielellään vaikka Alaskaan, joten olisi helppo vetää johtopäätös että meidän perhe käy skimbamatkoilla sitäkin enemmän -mutta jotenkin ne pidemmät lämpimät lomat on kuitenkin enemmän meidän juttu. Silti J on esittänyt jo useamman kerran toiveen skimbareissusta.

Ulkomaanmatkasuunnitelmat ovat taas käynnissä ja jo kerran vaihtunut kohdekin jo selvillä. Ennen sitä matkaa me kuitenkin tehdään pienempi matka kotimaassa, sillä joskus asiat vain loksahtavat paikalleen kuin itsestään ja nyt kävi juuri niin. Ystäväni soitti minulle joskus viime vuoden lopulla ja sanoi:

- Lähtekää Lappiin!
- Sorry mutta mä en lähde pohjoseen talvella, siellä on liian kylmä.
- No kävisikö viikko 14? Me mennään silloin.
- Sehän on maalis-huhtikuussa… joo kyllä se käy, eli lähdetään me!
Meidän pitää eka vaan tsiigata majoitus ja kulut.
- Loistavaa, meille tulee huippumatka!

Ja niin tutkimme majoitukset ja varasimme sopivat päivät ja löimme lomat kiinni viikossa. Lapset, te pääsette Leville! J on käynyt Pyhällä kolmen vanhana mutta tavallaan tämä on nyt ensimmäinen matka Siilinjärveä pohjoisemmaksi meidän lapsille. Olen itse pienenä kahlannut Rukan läpikotaisin ja käynyt mm. Pallaksella, Sallassa ja Pyhällä, joten tiedän että lapsille on varmasti tulossa ikimuistoinen elämys. Onhan tämä meille vanhemmillekin ensimmäinen Lapinmatka yhdessä ja jollain tavalla tunnen tyytyväisyyttä siitä että välillä tehdään matkaa myös enemmän miehen suosimaan ilmanalaan.

Minä tietenkin olen hieman pöyhinyt ja fiilistellyt ja yrittänyt varmistaa että perillä voidaan olla miettimättä ja stressaamatta. Koska mukana on pelkkiä lautailijoita, tuo se mukanaan omat pikku haasteet mäkeen ja etenkin siirtymätaipaleisiin ja pienimmän laskija hissiboikotti ei ainakaan helpota asioita. Mutta eiköhän tässä kaikki lutviudu pikkuhiljaa paikalleen ja saadaan loma maistumaan lomalle. Yritän tehdä huomioita paikan päällä ja saada raporttia Levistä lautailija-näkökulmasta. Nyt jos jollain on matkasuunnitelmia samaan paikkaan, niin kannattaa heittää kysymyksiä kommenttiboksiin niin osaan etsiä niihin paikan päällä vastauksia.

miscellanous

...mennä siitä mistä äidin aita on matalin.

Huh huh. Hihkuin lauantaina yhden aikaan jäähallissa kun hetkeä aikaisemmin bellan käteen oli jäällä annettu valkoinen paperi. Ensimmäinen tunne oli silkka ilo, oma sekä jaettu ja heti perään helpotus. Helpotus siitä että minun ei tarvitse enää jännittää osaanko sanoa juuri ne oikeat asiat, ne sanat mitä sanotaan kun toinen pettyy ja ei saavuta sitä mitä tavoitteli. Samalla tajusin kristallin kirkkaasti että vaikka olen aina ajatellut että minä kasvatan lapsia niin kyllä me tässä kasvetaan yhdessä. Ei mikään ole minua voinut etukäteen valmistaa kaikkiin niihin uusiin tilanteisiin mihin joudumme yhdessä ja missä minun roolini on olla vanhempi, tietää paremmin ja osata löytää juurikin ne oikeat sanat jolla noustaan uudelleen ylös.

Vaikka olen nuorempana harrastanut ja urheillut todella aktiivisesti, en ole ikinä kilpaurheillut. Mistä ihmeestä tietäisin mitä sanoa lapselle joka haluaa kilparyhmään jos hän ei sinne pääsekään. En minä tiedä miltä se tuntuu tai mikä siinä tilanteessa auttaa, olen täysin arvailujen varassa. Helpointahan olisi kun ei antaisi edes yrittää, mutta onko se sitten kasvattamista mennä siitä mistä äidin aita on matalin.

bella on halunnut mitalin ainakin neljä vuotta. Niin kuin aika moni tämän ikäinen haluaa. Jossain vaiheessa hän tajusi että kun kilpailee niin saattaa saada mitaleja. Hän on melkein kaksi vuotta puhunut siitä että haluaisi kilparyhmään ja me olemme jutelleet mitä se tarkoittaa. Hän tietää että jotain harrastuksia täytyy jättää pois ja hän tietää että kilparyhmässä ei automaattisesti anneta mitaleja. Hän oli kaksi viikkoa sitten mitalityttönä ja katsoi vierestä miten oman seuran tulokasjoukkue, omat seurakaverit, seisoi palkintojen jaossa jääden ilman mitaleja. Minä tiedän että että pettymyksiä tulee, ihan niin kuin hänkin ja ensimmäinen niistä saattaa tulla jo ennen kun hän edes on kilpajoukkueessa. Kilpajoukkueeseen ei pääse ilmoittautumalla, sinne pääsee vain testiluistelun kautta, jos pääsee.

Mitäs jos sä bella et pääsekään tällä kerralla joukkueeseen?

”Sitten mulla tulee kyllä varmasti itku”

No itkun jälkeen luuletko että haluat vielä jatkaa luistelua?

”Joo, ja yritän sitten uudestaan joukkueeseen seuraavalla kerralla."

Miksi sä bella luistelet?

”Koska se on kivaa!”

Sillä hetkellä kun päätin päästään bellan testiluisteluun, aloin miettiä mitä sanon jos tuleekin se itku. Kyse ei ole siitä etten uskoisi omaan lapseeni vaan siitä että on vain realistista huomioida kaikki vaihtoehdot. Me ei päästy ikinä itkuihin eli en tiedä vieläkään. Olen aika varma että ne oikeat sanat olisivat lopulta löytyneet ja olimmehan puhuneet etukäteen niin paljon asiasta, että se omalta osaltaan varmasti myös valmensi pahimpaan skenaarioon. Nyt meillä kuitenkin alkaa uudenlaiset haasteet; kilpavalmennuksessa oleminen ja muiden harrastusten yhteen sovittaminen. Tavoitteellisessa harrastuksessa on kuitenkin aina eri meininki kuin harrasteryhmässä, mutta onneksi bella on suhtautunut harrastuksiinsa tähänkin asti sellaisella vakavuudella ja omistautumisella että ei varmasti tule yllätyksenä ettei treeneistä olla pois. Ei olla oltu tähänkään asti. Toivon että tyttö pääsee hyvin joukkueeseen mukaan ja into luisteluun pysyy. Tärkeintä loppujen lopuksi on kuitenkin se, että se on kivaa!

Räsy & co.

diego on

ihan erilainen kuin nietos.

Rohkea ja röyhkeä, sylikissa ja hentoääninen.

Höhlempi,

ei ihanampi eikä kamalampi,

just sopiva.

Lisää aurinkoisia aamuja!

Eilen oli niin erikoinen aamu että pakko muutamalla sanalla siitä kertoa. Jotain kumman syystä en pysty enää nukkumaan viikonloppuisinkaan vaan herään 8-9 aikaan ja näköjään jopa seiskalta! Mummotauti tai jos ei niin ainakin tulee tunteja lisää vuorokauteen. Eilen vetkuttelin sängyssä liki tunnin ja olkkarista kuului mm. "oo hiljempaa ettei äiti herää!". Lähes tuntia myöhemmin valuin alakertaan laittelemaan kahvia ja aamiaista. Harrastuksiin oli vielä useampi tunti niin ei tehty mitään muuta kun riehuttiin kissojen kanssa ja otettiin kuvia, ihan mahtavaa.

 Aurinkoista sunnuntaita !

Hetkinen...

...ladataan uusia päivityksiä.

Helsingin lankakaupat ja muutama sananen langoista

Minulla on tapana tuskailla ettei täällä pääkaupunkiseudulla ole lankakauppoja. Jostain syystä ajattelen että maailman, tai no ainakain Suomen, parhaat lankakaupat ovat Tampereella ja Jyväskylässä. Tampereella tuttuja kaupppoja on ainakin Kerä ja Lankaidea ja Jyväskylässä TitiTyy, jossa en ole itseasiassa edes ikinä itse käynyt paikanpäällä mutta tuttu paikka silti.

Asiahan ei kuitenkaan ole niin ettei täällä etelässä lankakauppoja olisi. Täällä pääkaupunkiseudulla on paljon lankakauppoja joten mistä se tunne johtuu että jos haluan lankaa, pitäisi sitä aina hakea jostain muualta? Minkäslaisia kauppoja täällä sitten oikein on?

Jos aloitetaan ihan Helsingin ytimestä niin sieltä löytyy Snurre, tuo luonnonlankojen kivijalkamyymälä Kampissa. Snurren käsinvärjättyjen lankojen hyllyt vetävät hiljaiseksi tälläisen puheliaankin tyypin ja ei kalpene valikoima muidenkaan lankojen suhteen. Snurressa myydään minun lemppareista mm. Malabrigoa ja Louhittaren luolaa ja hiljattain tuli vielä lisää syitä käydä Snurressa.

Yksi syy sille että Helsingin lankakaupat eivät tunnu aina riittävän, voisi olla ettei täällä ole lankakauppoja jotka myyvät edullisempia mutta suuren värivalikoiman omaavia lankoja. Nyt tämä asia on korjaantunut sillä Snurren valikoimaan kuuluu nykyään myös Cascade eli kaikkien peruslankojen äiti jos minulta kysytään.

Malabrigo Sock 857 Light of Love

Cascade Heritage 6502 ja Cascade heritage Silk 5632

Araucania pt 2116

Snurresta hieman etelämpänä on Menitan Helsingin myymälä. Menita tuli minulle todella tutuksi kun aloitin uudestaan neulomisen viitisen vuotta sitten ja olinkin silloin tuttu näky Soukan Menitassa Espoossa. Liikkeessä oli hurja valikoima nappien ja neulontatarvikkeiden lisäksi Novitan lankoja. Kun huomasin että lankoja on Novitan karttojen ulkopuolellakin ja muutimme pois Espoosta, ikään kuin unohdin Menitan, kunnes pari päivää sitten aloin etsimään Dropsin lankoja.

Jostain syystä en ole tullut ikinä käyneeksi liikkeen Helsingin myymälässä ja kun nyt kun kävin, suu loksahti auki heti ovella -siis täällähän on vaikka mitä! Olin hakemassa Dropsin, tuon Novitan lisäksi ehkä suomalaisittain tunnetuimman langan, Baby Merinoa ja Menitasta sitä löytyy useassa värissä. Ehkäpä Dropsin lankavalikoiman puuttuminen Stadista oli myös tuonut fiiliksen ettei täällä ole lankoja, vaikka kyse olikin selkeästi siitä etten minä vain tiennyt että on. Menita vakiinnuttikin heti uudestaan paikkansa "peruslankakauppojen listallani" ja koska Dropsin lisäksi liikkeessä oli huimasti muutakin, täytyy kesällä jollain Stadin reissulla pistäytya liikkeessä oikein ajan kanssa.

Drops Baby Merino 20

Hieman kauempana keskustasta pohjoiseen päin on Eiran Langat jossa olen käynyt muutaman kerran. Eiran langat myy käsinvärjättyjen lankojen lisäksi mm. Langia, jonka sukkalangasta Touring pidän  tosi paljon. Liikkeessä olen käynyt todella pikaisesti joten en oikein tiedä mitä kaikkea sieltä voisi löytyä. Kesällä voisi täälläkin pistäytyä ja tutkia valikoimaa tarkemmin.

Eiran Langoista kun edetään vielä pohjoisemmaksi tulee vastaan Lankamaailma, josta olenkin jo postauksen tehnyt. Se on se paikka jonne kannattaa ottaa trangian lisäksi teltta, sillä valikoima on niin valtava että jos ei etukäteen tiedä mitä haluaa, saattaa myymälässä vierähtää päivä jos toinenkin.

Malabrigo Sockista ei ole pakko tehdä sukkia, se on superpehmeää superwash Merinoa.

Pääkauapunkiseudulla on siis selkeästi hyviä lankakauppoja ja nyt kun niiden valikoimiin on löytynyt muutamia uutuuksia, niin täytyy todeta että jos jotain ei löydy niin vika täytyy olla puikkojen päässä. Iso merkitys on myös sillä, että miten netin kautta löytää ne langat mitä tarvitsee tai huomaa tarvitsevansa  ja se on suurimmaksi osaksi kiinni kauppojen nettisivuista. TitiTyy on tässä aivan omassa luokassaan, heidän nettisivunsa on huiman hyvä niin käytettävyydessä kuin kuvien ja tietojensakin puolesta. Menita on saman asteikon toisessa päässä; heillä ei nettikauppaa ole ja kun yritin joskus viitisen päivää sitten kysellä sähköpostilla onko tiettyä lankaa, en ole vastausta saanut vieläkään. Lankamaailmalla, Snurrella ja Eiran langoilla on nettikauppa joista olen tutustunut kahteen jälkimmäiseen. Eiran Langat avaa uuden verkkokaupan nettisivujen mukaan huomenna (eli siis tänään koska kirjoitin tämän eilen) ja toivottavasti se on hieman kokonaisvaltaisempi kuin aikaisemmin. Snurren nettikauppa on ihan ok, itsehän vain selailen lankoja tai niiden tietoja ja käyn hakemassa tuotteet myymälästä. Niin Eiran langoista kuin Snurrestakin olen saanut vastaukset sähköpostikyselyihin nopeasti.

Neulovat ystäväni muistuttelevat minua taajaan liikkeestä nimeltä FiinaNeule mutta se on minulle edelleen tuntematon vaikkakin sijaitsee niin sanotusti huudeilla. Tästä voikin vetää johtopäätöksen ettei riitä että kaupalla on hyvät nettisivut, ne pitää olla myös sellaiset että tulevat netissä vastaan. FiinaNeuleen valikoima on sellainen ettei ole tullut vastaan niillä hakusanoilla mitä olen käyttänyt mutta sepä ei kerro ettei tuotteet olisivat mieleen, ne vaan vaativat tutustumista paikan päällä -kesälistalle siis vierailu myös FiinaNeuleessa.

Snurre on Malminrinteessä Helsingissä

Lankakauppayrittäjyys ei varmasti ole helppoa Suomessa, etenkin jos myy hieman kalliimpia ja hieman laadukkaampia tai specifisempiä lankoja. Monet neulojat hahmoittavat langan yleensä vain ulkonäön perusteella jolloin markettireissulla hankittu lanka vaikuttaa ihan samalta kuin käsityöliikkeessä myytävä lanka. Miksi ihmeessä siitä langasta siis pitäisi maksaa 20 euroa kun "saman" saa kuudella eurolla ja bonukset päälle.

Novitan kaikkien aikojen herkku, 7 Veljestä Sateenkaari

Koska se ei ole ihan sama. Ja tämä ei ole mitään hifistelyä tai ammattilaispuhetta (josta olen todella kaukana) vaan tosiasia jonka jopa 6-vuotias lapsi huomaa. Viittaan tässä tapaukseen kun käsityöinnistuksen valtaan joutunut tyttäreni opetteli neulomaan käytössään muovipuikot ja marketista saatava tekokuitua sisältänyt lanka. Hommasta ei meinannut tulla mitään; lanka ei liukunut puikoilla ja hajosi koko ajan säikeiksi. Pelkästään vaihtamalla puikot laadukkaimpiin alkoi neulominen sujumaan ihan uudella mallilla ja sittemmmin hieman apgreidatulla langalla homma sujui alkuun nähden jo valonnopeudella ja oli paljon kivempaan. Välineillä on merkitystä ja neulomisen pitää olla kivaa eikä pakkopullaa.

Itsekin neulon paljon erilaisilla langoilla ja ostan myös välillä marketista lankoja. Joskus sitä vain menee se väri edellä ja mielekkyydestä joustaa. Eikä suinkaan kaikki halvemmat langat ole ikäviä neuloa ja käsiäkin on erilaisia, joku sopii yhdelle ja toinen toiselle. Itse olen jo oppinut mikä tuntuu omissa käsissä miltäkin ja mitä kannattaa neuloa milläkin puikoilla, enkä  nyt tarkoita paksuutta vaan materiaalia.

Minulle mieleisintä on yhdistää ns. keskihintaista peruslankaa kuten Cascadea käsinvärjättyyn kalliimman hintaluokan lankaan, kuten esimerkiksi Malabrigo. Näitä lankoja on yleensä miellyttävä työstää, niiden mukana tulee uniikkisempi fiilis ja lopputulos on yleensä niin ihana ja ylellisen tuntuinen että valmis työ pääsee oikeasti käyttöön.

Novita Kelo -lankaa ja pilkahdus Sirdar Snugglya

Suosittelen kokeilemaan erilaisia lankoja, koska olen varma että moni koulun käsityöluokasta saatu neulomiskammo katoaa kunnon välineillä ja helpolla neulotyöllä jonka lopputulos pääsee oikeaan käyttöön. Samalla on helppo kannattaa suomalaista yrittäjyyttä ja jopa käsityöläisyyttä jos innostuu hankkimaan suomalaisten värjääjän lankoja, jota suosittelen vilpittömästi. Nyt kun aloittaa niin työ kun työ ehtii valmistumaan vielä tämä vuonna eikä tunnu työltä ollenkaan!

RAG a 21 - sinitabbbynaamio colourpoint

Diego on sopeutunut uuteen kotiin tosi hyvin. Hieman jännitin miten meidän lellivauva ottaa uuden kaverin vastaan kun nietos on aika sellainen... omistautuva. Mutta kertaakaan ei ole noussut karvat pystyyn eikä hännät pörhistyneet vaan kisut ovat hiljalleen ja raiuhaksilteen totutelleet toisiinsa. Nyt nuo jo nukkuvat yhdessä ja painivat, eli taitaa olla jo arkirutiinia.

Nietoksellehan kaveri on hankittu, ei me ihmiset varsinaista vauvakuumetta podettu. Kissan paras kaveri on toinen kissa ja siitä syystä teimme jo pitkän aikaa sitten päätöksen että kun kissa tulee niin kaverikin sitten jossain vaiheessa. Nietos ei viihdy yleensä sylissä yhtäään ja kun hiihtolomalla lapset olivat mökillä, mies työmatkalla ja allekirjoittanut itse teki 10 tuntisia päiviä töissä, alkoi sylikin kelvata nietokselle ihan uudella tavalla. Se vain voimisti tunnetta että kaveri tarvitaan.

Alunperin olimme hankkimassa toista rotua mutta valitettavasti jatkuvasti tuli pieniä epäonnisia sattumuksia vastaan emmekä saaneet pentua. Lopulta kuulin että rodun pentujen hinnatkin olivat karanneet yli sen mitä itse olimme valmiita maksamaan ja päätimme lopullisesti kääntää katseet toiseen rotuun. Tämäkin rotu on ollut harkinnassa jo ennen nietoksen hankintaa eli emme varsinaisesti joutuneet "tyytymään" vaan ihan yhtä mieluisa rotu tämäkin -minkäs teet kun maailmassa on niin monta kivaa kissarotua ja kaikki tekisi mieli kokea.

Kävi tosiaan niin onnekas sattuma että kun tutkin eräs ilta pentulistoja ja muutaman kyselynkin olin laittanut, niin törmäsin Porvoolaisen kissalan  omilla sivuilla olevaan pentu-ilmoitukseen ja toden totta, yhden pennun vielä arveltiin olevan sen värinen kun olimme toivoneet. Varasin pennun heti ja jäimme jännityksellä odottamaan minkä väriseksi pentu osoittautuu. Olisimme pennun ottaneet vaikka väri olisikin osoittauttunut toiseksi mutta näin ei käynyt ja tällä hetkellä päiviämme ihastuttaa diego eli JewelDoll's Prince of Snow, sinitabbbynaamio colourpoint Ragdoll.

Väriltään diego on siis tavallaan sama kuin nietos mutta se ei tarkoita että kissat olisivat samanvärisiä tai näköisiä. No ehkä pikaisella silmäyksellä ovatkin mutta nietoksen silmät ovat pyöreät ja hieman huolestuneet kun taas diegolla on selkeästi enemmän mantelinmuotoiset ja uteliaat silmät. diegon nenä on lähes kokonaan musta ja nietoksen vaaleanpunainen. Diegolla on savunharmaat tassut ja nietoksella ne on tietysti valkoisilla lapasilla niinkuin kaikilla Birmoilla. Molempia yhdistää hieman raidoittuva siniharmaa tabbynaamioväri sekä valkoiset viirut silmien alla. Diegon jalat ovat superpitkät verrattuna Nietoksen jalkoihin mutta karvapeitekin on vielä ihan olematon verrattuna Nietoksen aikuisen kissan turkkiin. Nietoksen turkki on selänpäältä hieman kermanvärinen ja diegon, ainakin pentukarva, on valkoinen. Isoin ero kissoilla on luonne; diego rakastaa olla sylissä.

Olimme todella onnekkaita että löysimme kasvattajan meidän läheltä, juuri silloin kuin etsimme ja että vielä pentukin oli sen toivevärin mukainen. Olin myös vilpittömästi ilahtunut että tulemme kasvattajan kanssa hyvin toimeen ja löysimme heti yhteisen sävelen. Kävimme katsomassa pentuja noin kuusi viikkoisina ja olo oli heti mutkatonta. Diegolla on myös sama eläinlääkäri ollut pennusta asti kuin millä nietoskin käy, seuraavalla kerralla pojat taitavatkin mennä yhdessä. Nyt taitaa meidän nappulaluku olla täynnä ...vaikkakin sanotaan että kun otat yhden räggärin niin se ei ikinä jää siihen yhteen.

Olin muuten ottamassa edellisen postauksen kuvia mutta eksyin taas yllätys yllätys aivan aiheesta kun nämä tulivat jalkoihin pyörimään. Kuvista näkee myöshyvin mitä tapahtuu kaikille mustille huonekaluille ja matoille vaaleiden kissojen perheessä, arvatkaapa miltä näyttää vierashuoneessa tuo samainen matto jossa raidat ovat valkoiset ja perusväri musta!

LEPPOSAA SUNNUNTAITA!

Mittatilaus rullaverhot ja hieman apua kiitos!

Ruokatila, kesä ja aurinko on sellainen yhtälö joka ei toimi. Ruokatilan pitkä seinä on etelään joka tarkoittaa että aurinko paistaa suoraan sisään ikkunoista jotka alkavat lattiasta ja yltävät reilu parin metrin korkeuteen. Toinen juttu, joka on enemmän minun juttu kuin mieheni, on se että siitä lyhyemmältä ikkunaseinältä näkyy naapurin talo. Jostain kumman syystä puustossa on juuri ikkunoiden kohdalla aukko, vaikka muuten puut ovat niin tiivisti että toisesta kohtaa taloa ei näkyisi. Naapurin talo on keltainen kuten meidänkin, mutta minun ei tarvitse katsoa meidän taloa kun olen sisällä joten keltainen väri ei haittaa. Enkä nyt mitenkään vihaa keltaista, en vaan halua katsoa keltaista taloa ikkunasta, jos ei ole pakko.

Joten nyt tässä kohta kaksi vuotta asiaa narskuteltuani tulin siihen tulokseen että hankitaan verhot ja ne tulevat olemaan rullaverhot. Osa lukijoista ehkä muistaa etten oikein välitä verhoista ja rullaverhoja meillä ei ole ollut ikinä, paitsi nyt tässä kodissa. Hidas lämpeneminen rullaverhoihin alkoi kun tajusin ettei ne olekaan kaikki sellaisia kuviollisia joista roikkuu naru missä on puuhelmi, vaan ne voivat olla hyvinkin eleettömät ja jopa pimentävät. Lastenhuoneissa sekä alakerran vieras- ja leffahuoneessa onkin valkoiset pimentävät rullikset. Sittemmin rullaverhot löysivät tiensä myös vilpolaan jonne tarvittiin "hengetöntä näköestettä". Toisin sanoen halusin että tilan valoisuus säilyy mutta mahdollisimman näkymättämästi tilaan ei näkisi aivan suoraan sisään. Niinpä ostimme vilpolan kaikkiin ikkunoihin hieman valoverhon tapaiset rullaverhot.

Ruokatilaan mietin pitkään lamelleja ja leikittelin jopa ajatuksella että vain lyhyemmälle seinälle hankittaisiin valkoinen naruverho mutta hylkäsin ajatuksen aika nopeasti kuin muistin karvaiset asukkimme. Lopulta päätös oli aika helppo: rullaverho on ainoa vaihtoehto. Verhot hankitaan vain yläkuvassa näkyvään vasemmanpuolimmaiselle seinälle sekä suoraan edessä olevalle pitkälle seinälle, oikealla oleva ikkunseinä jää ilman verhoa.

Etsin aluksi netistä valmiita rulliksia mutta jos kapeamman ikkunaseinän 207 sentin leveydessä ei ole haastetta tarpeeksi niin viimeistään pidempi, 298 senttinen pitkä ikkunaseinä lopetti haaveet valmiiden verhojen löytämisestä. Aloin siis googletella mittatilauslafkoja ja laitoin tarjouspyynnön muutamaan eri paikkaan josta valitsinkin jo sen missä verhot teetetään. Lopullinen hinta on tiedossa vasta kun olemme päättäneet kankaan mutta sanotaanko näin, että mittatilauksenakin rullaverhot tulevat edullisemmiksi kuin olin osannut odottaa.

Nyt onkin se vaikein osuus, eli päättää oikea kangas. Haluan että kankaasta näkee läpi mutta ei liikaa. Kankaan pitää olla valkoinen mutta ei liian valkoinen, eikä ainakaan liian keltainen. Pinta voisi olla hieman eläväkin, mutta ei liian selkeästi. Että joo... apua?

Ruokatilan seinät ovat paperinvalkoiset mutta lattialla oleva matto enemmän luonnonvalkoinen. Koska muu lattia on tumma kuten pöytäkin, ei tila ole mitenkään supersteriilinvalkoinen. Ikkunoista tuleva valon väri on ttietysti täysin vuodenajasta ja kelistä riippuvainen.

Nyt tekisi mieli valita se "ei ihan kirkkaan valkoinen" mutta näyttääkö se sitten isona pintana liian kellertävältä tai näyttääkö se vitivalkoinen isona pintana liian sinertävältä? Onko kellään kokemuksia vastaavasta asiasta, kaikki vinkit otan mielelläni vastaan! Ja ei ole kiire, vasta huomenna pitää päättää ;)