Ihan niinkun internetis ei olis tarpeeks kissakuvii!

Ei tietenkään ole, ainakaan Nietoksesta.  Joten laitetaanpa yhdeksän lisää ja yksi kertaa J. Nietoshan on Pyhä Birma, sinitabbynaamio eli SBI a 21, enkä tiedä onko tyypillinen vai ei. Inhoaa olla sylissä mutta on täysin läheisriippuvainen eli aina vieressä. Ei juurikaan tuhoa mitään, tottelee aikalailla hyvin ja on sellainen harmiton mutta kovinpuhelias. Nietos diggaa eniten huopapalloja mutta myö sulkahuiskuja jotka tosin on aika lyhytikäisiä. Nietos rakastaa villasukkia ja on erittäin hyvin oppinut vastustamaan lankojen kiusausta, lähes aina.

Ja kännykkäpussiarvonnan voittajatkin on arvottu: valkoinen pussukka meni Anonyymille osoitetteessa harmaamipoätgmailpistecom ja pinkin pussukan voitti emmi (13:26)! emmi, laitathan meilillä osoitteesi! Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille ja viestin jättäneille! Kun teen seuraavan pussin, yritän samalla tehdä jonkinlaisen ohjeen tuohon :) Lepposaa lauantai-iltaa!

Revityt sohvat, hiekotetut lattiat eli muutama sana kissakodista.

Meillä on kissan koti. Olen elänyt lähes koko elämäni kodissa missä on ollut yksi tai useampia kissoja ja muutamat jutut on vakioita. Kissa nukkuu sen värisessä tuolissa mikä on mahdollisimman kaukana kissan omasta väristä ja yksikään kissa ei ole samanlainen. Vaikka meillä on tuollainen trendikäs liukuvärjätty sisustuskissa ja suurin osa sisustuksestakin on kissan väristä, on Nietoksen lemppari unipaikka musta lepakkotuoli. Ja pitäköön tuolinsa, onhan siinä jotain hauskaa että kissa nukkuu lepakossa. Nietos on siitä erilainen moniin muihin tuntemiini kissoihin verrattuna että hän nukkuu todella paljon myös lattialla ja mitä kylmempi paikka, sitä mieleisempi se on kissalle joka tuntui suuttuvan verisesti kun mukavan vilposat lekaharkot siirrettiin olkkarin nurkasta vilpolaan. Nietos nukkuu myös joskus sohvalla jos saa tyynyn hyvin pään alle ja kun mies on poissa, nukkuu katti minun jalkopäässä sängyssä.

Kun meillä oli nahkasohva, ei Nietos ikinä edes yrittänyt kynsiä sohvaa. Joku minulle silloin sanoikin ettei kissat revi nahkaa. Sohvan ainoat kynnen jäljet olivatkin selkänojalla, kun meidän pikku akrobaatti silloin tällöin liukastui sohvan päällä keikkuessaan. Kun aika oli kypsä ja päätimme ostaa uuden sohvan, oli yksi kangasvalinnan kriteeri kankaan ”tiheys”. Adean Band sohvaan valitsemamme Linosa -kangas on todistanut olevansa hintansa väärti, sohvassa ei näy yhtään kissan kynnen jälkeä. Kun sohva tuli, annoin Nietoksen nyppiä sohvaa vähän koska kynsiminen on kuulema yksi kissojen tapa merkitä reviiriä ja ajattelin että ownatkoon nyt jos jättäisi myöhemmin rauhaan. Sen ensimmäisen kerran jälkeen olen kuullut muutaman satunnaisen kerran saman äänen ja kieltänyt. Kun Nietos haluaa huomiota, hän hyppää K tuolin selkänojan päälle kynsimään mutta sitäkin tapahtuu nykyään todella harvoin. Kissan olessa pentu, sitä tapahtui enemmän ja välillä kissa kynsi sellaisella antaumuksella tuolia että olin varma ettei siitä ole mitään jäljellä. Olin väärässä, tuolissa ei näy mitään repimisen merkkejä. Kukkapuron nojatuoli on se mitä kissa nykyisin yleensä kynsii kun revityttää ja luulen että sillä on jotain tekemistä sen kanssa että nojatuoli on asunut jo todella monen kissan kanssa. Jokainen niistä kissoista on hieman käynyt rapsuttelemassa kynsillä tuoliam kuten näkyy, ja kyllähän me Nietosta kielletään ja tietäähän se ettei pitäisi ...mutku.

Se mikä sieppasi huomioni oli Ikean sohvan kangas. Ostin Torista muutamia viikkoja sitten uudenveroisen Friheten vuodesohvan meidän vilpolaan eli takattomaan takkahuoneeseen. Sohva tosiaan tuli eteishalliimme moitteettomassa kunnossa mutta muutaman päivän aikana kävi selväksi että Nietos oletti raapimistelineen vieressä olevien sohvan osien olevan jatkumo raapimispuulle. Vaikka kissa ei määrällisesti montaa kertaa ehtinyt sohvaa repiä, näkyivät jäljet HETI. Kaksi nurkkaa roikkuu lankoja ja sohva ei todellakaan ole enää uudenveroinen. Onneksi tämä on menossa miehen ja kavereiden saunailtojen iloksi ja ostettiin käytettynä, muuten voisi vähän nyppiä. Mitä opimmekaan tästä: panosta materiaaleihin kissakodissa.

Nietoksella on kaksi raapimispuuta, sellainen pieni tolppa pentuajoilta ja hieman isompi. Molemmat on rumia kuin synti vaikka onkin ostettu sisustukseen sopivassa vaaleassa värissä. Nietos tykkää repiä tolppia mutta kuten todettu, välillä pitää vähän kynsiä muitakin paikkoja. Haluaisin että tekisimme itse sellaisen katseenkestävän kiipeilytelineen mutta toistaiseksi emme ole ehtineet asiaan paneutua, ehtiihän tässä.

Ja sitten ne hygienia asiat. Olen ollut kodeissa joissa kissanhaju tulee rapussa jo vastaan ja olen ollut kodeissa joissa ei edes huomaa kissojen olemassa oloa. Itse pyrin siihen väliin, haluan hyväkäytöksisen kissan joka tervehtii vieraita ovella, mutta naukaisemalla, ei hajullaan.

Ennen kun haimme Nietoksen, vietin tuntikausia etsien tietoa hiekkalaatikoista sekä käyttäjien kokemuksia niistä. Hakusessa oli hiekkalaatikko ja hiekka yhdistelmä joka pitää sisällään hajut sekä hiekat, varmaan aikalailla jokaisen kissan palvelijan tavoitetila. Meillä kissan vessa on alakerrassa ns. vierasvessassa ja tahtotila on ettei vieraiden sisään tullessa tai vessassa käydessä haisisi klassikko kissankusi. Eikä muuten haise.

Tilasin järjettömän hintaisen (jos vertaa että 4 eurolla saa muovilaatikon mihin voi kaataa hiekat) mutta jo monesti itsensa takaisin maksaneen Modkat kissanhiekkalaatikon, joka tekee mitä lupaa eli pitää hiekat sisällä ja näyttää kivalta. Ainoat hiekat mitä vessan lattialla on, on ihmisen hiekkalaatikkoa siivotessa lattialle tiputtamat hiekat. Laatikkoon vaihdetaan koko hiekka ehkä 3 kuukauden välein ja käytettävä hiekka on Extreme Classic. Välillä tilaan samaa hiekkaa laventeli tuoksulla ja laitan sitä ohuen kerroksen hajuttoman päälle, eipä tarvitse vessaan muita hajusteita. Minua vähän jännitti että oppiiko kissa käymään Modkatissa ja etenkin mahtuuko hän sinne kun kasvaa isoksi mutta huoleni oli turha. Vaikka Birma ei mikään jättikissa olekaan niin ei meidän neljä ja puolikiloinen Nietos ihan pienimmästäkään päästä ole. Mutta hyvin oppi ja hyvin mahtuu eli suosittelen lämpimästi tätä katseen kestävää sekä toimivaa kissanhiekkalootaa muillekin. Toimii muuten myös reissuilla; Savonlinnaan lähtiessä nappasimme laatikon sellaisenaan mukaan auton konttiin ja ei tarvinnut hankkia muita laatikoita ja uusia hiekkoja määränpäässä.

Semmosia kissajuttuja tällä kertaa,
loistavaa perjantaita kaikille!

The white room eli savolaisittain valakone makkuuhuone.

Piti oikein selata blogista sisustus-tunniste läpi, kun en muistanut että olenko puhua pukahtanut makuuhuoneesta täällä. Yllätys yllätys, ei makuuhuoneessakaan ole posliinikissoja tai mitään muutakaan ylimääräistä –jos ei lasketa järkyttävää tummien hiusten määrää lattioilla viikoittaisesta imuroinnista huolimatta. Jos minä saisin päättää, olisi makkarissa vain sänky. Mutta koska käytäntö vaatii vähän muutakin niin löytyy huoneesta myös 3 metriä Ikean Pax-kaapistoa, Ikean jokuenmytmuistaettämikä pöytä sekä pari jakkaraa, Hay Tray pienimmässä koossa sekä maalarin portaat. Niin ja matto ja kissa. Lattia on Kährsin Alabaster parketti, valkoisella mattalakalla lakattua saarnia.

Meidän aikuisten kaikki ”sisävaatteet” on tässä kaapissa ja nämäkin kaapit on aika tarkkaan mietitty sen pohjalta mikä mätti edellisen asunnon kaapeissa. Tapiolassa meillä oli yhtä leveä kaappi (Kirena) jossa oli lasiovet lattiasta ja kattoon ja sivuilta kaappi rajoittui seiniin, mutta  liukuovia oli vain kolme kappaletta. Nyt kun suunnittelimme tätä kaappikokonaisuutta, halusimme ehdottomasti että molemmilla on tavallaan omat 150cm kaapit ja niissä ”omat” kaksi liukuovea, vaikka kaapit vierekkäin ovatkin. Nappasin pari vanhempaa kuvaa instasta jossa näkyy minun kaappien kokoonpano, luottakaa kun sanon ettette halua nähdä mieheni kaappia sisältä. Miehellä on yksi rekki enemmän ja lisäksi hän kokeili Ikean housuroikotinsysteemiä –joka kuulemma ei ole niin toimiva kuin hän oli toivonut. Vastaavasti hyllyjä hänen kaapissa on vähemmän. Olen ollut tyytyväinen kaappeihin ja vaikka alun perin en innostunut peilien välissä olevista rimoista, niin jollain tavalla ne tuovat ihan kivasti rytmiä tilaan.

Sänkynä meillä on ihan perus runkopatjasysteemi johon, itseni yllättäen, tilasin muuton yhteydessä pellavahelmalakanan H&M:stä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten että haluan suorahelmaisen helmalakanan tilalle tällaisen romanttisemman, mutta koska muuten huone on aika riisuttu ja suoraviivainen niin mielestäni lakana tuo vähän pehmeyttä. Ja kun meillä oli aikoinaan sellainen suora, se oli aina jostain kohtaa ryppyinen, joka tietty häiritsi minua.  Samalla meidän oli pakko vaihtaa sänkyjen jalat matalampiin koska mistään ei MUR! saa korkeajalkaiseen sänkyyn helmalakanaa ja mur! vielä uudestaan. Kaikki pussilakanat on pellavaa ja ostettu henkkamaukasta. Pussilakanoita löytyy väreissä valkoinen, vaaleanharmaa, sekä vaalea beige. Meillä ei ole ollenkaan päiväpeittoa koska sitä ei kuitenkaan kukaan ikinä petaisi, joten ratkaisuni on yksiväriset pellavalakanat ja rennompi petaus. Nyt sängyssä on pari valkoista tyynyä jotka kuuluvat bellan huoneeseen ja kolme etummaista tyynyä on tämän syksyn H&M:n mallistosta. Nää on mun shabbymoderncottage –stylen talvityynyt.

Minulla oli aiemmin nyt miehen puolella oleva mummon vanha jakkara yöpöytänä ja Hay Tray oli alakerrassa, mutta koska rakas kissamme tykkäsi kilautella öisin puhelimeni, tabletin sekä lampun jakkaralta alas, oli pakko ottaa Hay Tray yöpöydäksi. Siis todella funktionaalinen yöpöytä kissaperheeseen! Jakkara on nyt tilapäisesti miehelleni yöpöytänä mutta olen ajatellut vähän erilaista ratkaisua tilalle. Minähän en haluaisi mokomia pöytiä ollenkaan mutta kännykän saa paljon helpommin torkulle kun se on yöpöydällä eikä lattialla. Pentikin lamppu on kestolainassa ystävältäni jolla ei ole paikkaa lampulle.

Vastakkaisella seinällä on vähäeleisin pöytä minkä Ikeasta löysin ja se odottaa vielä tuolia ja peiliä eteensä. Nappasin jo äitini vanhan kampauspöydän tuolin mutta se onkin liian matala eli suunnitelmat meni uusiksi. Matto on pakko olla terassin oven edessä sillä terassi on Nietoksen käytössä ja hän tassuttelee terassilla myös märemmillä keleillä. Pöydän vieressä on ovi kylpyhuoneeseen mutta sieltä en nyt tullut ottaneeksi kuvia.

Alun perin huoneessa ei ollut lainkaan verhoja. Huoneeseen paistaa aamuaurinko vain sängyn yläpuolella olevata ikkunasta ja ilta-aurinko isoista ikkunoista, joten verhojen tarve koski lähinnä näkösuojaa. Meni vuosi ennen kun tajusin että ratkaisu on ollut koko ajan nenäni edessä. Olin miettinyt tilaan vaikka minkälaisia verhoja mutta eräs päivä se vaan iski: laitamme huoneeseen lamellit, niin kuin alakerrassakin. Haimme Jyskistä valkoiset lamellit, mies asensi ne ja olen supertyytyväinen! Koska a) rakastan suoria linjoja b) rakastan raitoja c) rakastan valoa ja varjoja ja d) koko hoito maksoin vain 60 euroa! Verhot koostuvat kahdesta eri kiskosta, oven kohdalla on 100cm kisko ja kiinni siihen on asennettu 200cm kisko. Lamellit ovat kapeammat kuin alakerrassa (siis aina yksi soiro) ja mielestäni järjestelmä tuntuu hieman heppoisemmalta kun alakerran järjestelmä mutta kun tässä tilassa niitä ei juurikaan rempata edestakaisin, uskon että tähän tilaan ovat ”riittävän laadukkaat”.

Ps. Huomasittehan että tästäkin huoneesta puuttuu lista ikkunan alta, se on joku hankala korkeus niin on vielä vaiheessa, voi elämä :D

Hakusanat: Sisustus, Anno, olohuone, H&M, syksy, Pia Wallén, musta, valkoinen, diy.

Mun piti kirjottaa tyynyistä. Siitä että ne on ihania, niitä on paljon ja niitä on kiva vaihtaa monta kertaa vuodessa, eli se perus sisustajan tyynyhulluus siis kyseessä. Mutta nyt kävi niin hassusti että henkkamaukalta tilaamani marmorityyny ei tullutkaan olkkariin kun se oli aivan liian harmaa ja kun vaihdoin tyynyliinoja olohuoneeseen, huomasin että ei minulla olekaan kuin kolme sopivaa tyynyliinaa. Mitenhän tässä näin on pääsyt käymään? Todella kummallista kun niitä tyynyliinoja näkyy kuitenkin puolikas Malm-lipaston laatikollinen olevan. Koska tilanne ei anna myöten tyynyhehkutukselle niin otetaan sitten tälläinen kokonaisvaltaisempi keskikerroskatsaus.

Koska kesä loppui ja tiukan pohdinnan jälkeen päädyin lopputulemaan että nyt mustavalkoista ja lähempänä joulua harmaata, niin olenpa nyt sitten kuitenkin vaihtanut niitä tyynyjä ja kuvannut. Ja se kuvaaminen! Todellakin mysteeri että miten internet voi olal täynnä hallittuja sisustuskuvia kun minulta ei tunnu onnistuvan edes yksi. Onneksi Instagrammin puolella sain tukea, eli kuvissa saa näkyä elämä ja meillähän näkyy. Näkyy myös se ettei vieläkään olla laitettu niitä listoja, elämää sekin, terkuin elämän alisuoriutujat.

Toinen juttu mikä tyynyjen lisäki on pyörinyt mielessä, on torkkupeitto. Minun piti neuloa uusi, mustavalkoinen ehkä harmaalla, mutta sopivia lankoja ei ole tahtonut löytyä. Lähtökohtaisesti en odottanut että kaupasta löytyy sopivaa koska minullehan ei kelpaa mikään, on liian ohut, kallis, väärän värinen, pieni, sopimaton kuvio -aina jotain vikaa. Ehkä se kipinä syttyi kuin ihastuin Elloksen Aida tyynyliinaan ja muistin että olenhan minä jotain samansuuntaista nähnyt ennenkin. Kävi ilmi että Elloksen tyynyliian on tai sitten ei ole kopio, Pia Wallénin Cross huovasta joka nopeasti varmistui mielessäni juuri siksi oikeaksi huovaksi meidän olkkariin.

Lauantaina lähdin muistilistan kanssa asioille ja hain cross huovan Kruunukirppu&Olkkari -nimisestä liikkeestä Krunikasta (Ja ystäväni kysyi myöhemmin että "Mikäh?!" ...no sellainen kirppis ja sisustusliike juunou.) ja heti perään suuntasin Aleksin henkkamaukan Home -osastolle hakemaan mustaa tyynyliinaa ja heräteostoksena mustaa koria. Ja tadaaa, kaikki on valmiina!

Ristityynyliina on siis Ellokselta/ Aida, musta tyynyliina, raidallinen tyynyliina sekä neulomuskori henkkamaukasta, torkkupeitto Kruunukirppu&Olkkari/ Pia Wallén ja lattiatyynyt omista käsistä ja niihinhän löytyy ohje täältä blogista. Ja nyt musta olkkari on kyllä tosi magee! Jotenkin Kukkapuron jalkalamppu ja nojatuolikin istuvat nyt tilaan paremmin ja eikä tee mieli muuttaa mitään, paitsi edelleen odotan sitä yhtä pöytää Ellokselta.

Vähän harmittaa etten onnistu kuvaamaan niin että ikkunoiden ulkopuolinen maisema näkyisi kunnolla. Nyt maisema näyttää kuvissa kovin valkoiselta, vaikka oikeasti se on vihreä ja puiseva, ja syy miksi meillä ei näytä niin valkoiselta kuin voisi vähistä väreistä päätellä. Vaikka vihreä ei lempivärini olekaan niin kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa siedättyä ;) Kukapa ei tykkäisi pihalla kylpevistä rastaista ja ruokaan tunkevista amppareista, kyllä täällä maalla on mukavaa vihreydestä huolimatta.

Meillä ei juurikaan vaihdu tavarat tai liiku huonekalut mutta nyt me siirrettiin muutama sentti sohvaa ja mattoja ruokatilaan päin koska, kuten todettu, 3/4 perheestämme lojuu yleensä tuossa lattialla. Ja kohta kun alkaa taas takkakelit niin mitä enemmän takan edessä on tilaa, sitä helpompi siinä on grillata vaahtiksia ja paistaa makkaraa.

Nyt tarkkasilmäisimmät huomasivat että sohvallahan vaihtui tyyny lennossa! Syy siihen on, että tänään kun noukimme Jiin kaverilta niin juoksin läpi Merityuulen Kodin Ykkösen. On kyllä ihan mielettömän hienoa että henkan lisäksi Anno tuottaa tasaisesti perussisutuskamaa markkinoille. En olisi voinut kuvitellakaan muutama vuosi sitten että voin kävellä kauppaan ja ostaa kunnon materiaalia olevia tyynyliinoja tuosta noin vain, useammassa eri värissä ja kohtuullisella hinnalla. Nykyisin on kyllä todella inspiroivaa käydä Keskonkin liikkeiden kodin osastoilla. Etsi kymmenen virhettä toisen pisteen saa jos huomaa että K tuolin rahin päältä katosi kynä...  just tälläset pikkujutut erottaa ne ammattilaiset meistä amatööreistä!

Ei muuta kun inspiroivaa viikkoa kaikille, musta tuntuu että palaan vasta huomenna edellisen postauksen kommentteihin joita olikin tullut tosi paljon, kiitos kaikille, ihan huippua!

Aurinkoa maanataihin!

Mitä sä laitoit lapsille kouluun päälle tänään?

Meillähän on lapsilla ihan siksakkia nykyisin kaikki. Ehkä ihan ymmärrettävää kun molemat lapset ovat jo koulussa, esittävät omat toiveensa ja lähtevät lähes aina ovesta ulos yksin. Vakka olisi millaisia "settejä" niin ei meidän lapset ulos lähtiessään välitä onko nyt varmasti kenkiin mätsäävät hanskat vai nou. Eli olen katsonut että kummallakin on yksi täysin vedenpitävä vaatekerta ja toinen takki, ja vastaava setti kenkiä.

Tällä hetkellä molemmat ovat olleet ulkona vielä kesävaatteissa ja kengissä. Koulussa on ollut mukana Jiillä Reiman vedenpitävä takki ja bellalla Reiman AngryBirds sadetakki jonka saa kivasti taskusta muodostuvaan pussiin, hupparit myös. Muutama päivänä bellalla oli goret koulussa ja kuvissa näkyvien matalien vedenpitävien viikkareiden lisäksi kaapista löytyy ne kevääksi ostetut korkeavartiset kun tarve vaatii.

Ekaluokkalaisella bellalla on syksyn keleille Didriksonin valkoinen takki joka oli tytön toivetilaus Lilliksestä. Vaikka takin koko on 130, on se niin reilu että mahtuu hyvin ainakin syksyn. Takin alle ostin Reimalta valkoisen fleecen ja housut on niin ikään ReimaTec ja napattu Stockan alesta. Pari pipoa löytyi valmiina kaapista ja sormikastilannetta katsotaan sitten kun viilenee, lapaset on kuulema ihan OUT!

Sketchersin tennarit on vakio ja nyt hämärinä iltoina vilkkuvat valot toimivatkin hyödyksi. Nyt tennareissa näkyy olevan tarrat mutta edelliset oli nauhoilla ja sopivat myös kouluun sillä tyttö osaa sitoa ne itse. Kumpparit on Crocsin Jauntit niinkuin jo vuosia ja goret vielä lasten viikkarit mutta seuraava koko saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Miksi lähes kaikki lasten mallit loppuu kokoon 35?

Molemmailla lapsilla on Abercrombien takit joista pidän todella paljon, aivan kuten lapsetkin. Jiillä on isoin koko eli XL (kuvia takista täällä ) ja yritän kytätä kovin Hollisterilta isompaa vastaavaa yksiväristä mallia. Bellalla on takkeja itseasiassa kaksi, kuvassa näkyvän verkkovuorisen takin lisäksi hänellä on samanlainen mutta fleece-vuorilla. Ja kuulema tyttö aikoo aikoo käyttää näitä takkeja myös koulussa. Takit on Weather Warrior -nimellä eli niiden pitäisi olla ainakin osittain vedenpitävät eikä Jii ole kertaakaan vuoden aikana märkänä kotiin tullut. bellalla on lisäksi pinkki tuulitakki Abercrombieltä.

Jiin vedenpitävät vaatteet tosiaan koostuu Reiman mustasta X-sarjan takista sekä sellaisista vähän farkun näköisistä kuorihousuista, unohdin näppäränä ottaa niistä kuvan -sorry. Vaatteet on käytössä eniten mökillä ja supersade kotiulkoiluilla, koulussa yläaste-ikäiset näköjään käyvät farkuilla ja tennareilla. Jiillä otti jalka kasvupyrähdyksen ja kuukaudessa jäi suurin osa kengistä pieneksi. Syksyksi hain mustat nahkaiset conssit jotka toivon mukaan pitää hieman paremmin vettä kuin valkoiset kankaiset. Stockalla on tämän kuun nuo nahkaiset kantisalessa ja niitä on myös valkoisena.

Tälläinen syysvaatepostaus tällä kertaa, nämä vain supistuvat vuosi vuodelta enkä valita ollenkaan! Lapset tuntuvat tarvitsevan koko ajan vähemmän ja vähemmän ja toisaalta alamme siirtyä lastenmallistoista nuoriso-osastoille ja vaatteet mahtuvat pidempään. Lapset pukevat itse, joten kunhan kaapissa on jollain tavalla yhdenmukaisia vaatteita niin ollaan suhtkoht katsetta kestävällä maaperällä vaikka siksakkia onkin. Tiedän ettei koulussa ole aikaa kerrospukeutumiselle ja todennäköistä on, että syksyllä siirrytään toppiin aiemmin kuin edellisinä vuosina. bella on toivonut valkoista toppatakkia että siinähän nyt olisi äidille vähän hommaa....

Ja vastauksena otsikon kysymykseen. Jiillä on tänään farkut, t-paita, huppari ja kuoritakki. Jalkaan pyysin laittamaan Addun Superstarit tai nuo mustat conssit. bellalla on farkut, t-paita ja huppari, mukana Reiman änkkäri sadetakki ja jalassa goret tai kumpparit, isi vei.

Neulottu lattiatyyny [OHJE]

Miksi virkata koreja jos voi neuloa tyynyjä! Keväällä neulotut sohvatyynyt ovat valuneet ja vakiintumeet lattiatyynyiksi sillä edelleen 3/4 perheestä lojuu yleensä lattialla telkkaria katsoessaan. Nyt kesän taittuessa syksyyn menee sohvatyynyt uusiksi joten myös lattialle tarvitaan eri väriset tyynyt. Onneksi Novita on kanssani samoilla linjoilla ja syksyn värikartasta löytyy meille oikeat värit Tuubi -langasta tai oikeastaan kuteesta. Alla on ohje jonka olen tehnyt tyynyille jo keväällä, tosin tässä versiossa on silmukkamäärää hieman kasvatetty tähän edelliseen versioon nähden.

Näissä tyynyissä ei tarvitse ommella mitään, vaan tyynyt aloitetaan Magic Cast On -tekniikalla ja päätellään silmukoiden. Tarvitset kaksi kerää Tuubilankaa (Novita) tai vastaavaa ja siitä jää yli seuraavaankin tyynyyn. Lisäksi tarvitset sisätyynyn, tosin suosittelen esimerkiksi Ikean halpissisätyynyjä kaksi per neulottu tyyny, jotta tyynyt pysyvät tarpeeksi paksuina päällä lojumisista huolimatta. Tyynyt neulotaan kympin puikoilla eli 100cm pidempi pyöröpuikko kympin päillä pitää myös kaivaa esiin. Päättelyyn tarvitset yhden ylimääräisen puikon tai puikoksi kelpaavan.

Neulottu lattiatyyny by anana

Luo Magic Cast On -tekniikalla 80 silmukkaa (40+40) (MagicCastOn-linkki vie Novitan PDF-oheeseen)
Jatka neulomista aina oikein 74 kierrosta.
Tunge sisätyyny(t) tyynyliinan sisään.
Päättele neuloen silmukoiden:

NEULOEN SILMUKOINTI (alkuperänen lähde Knitting Daily ja Stitsailuja blogi)

Jaa silmukat kahdelle puikolle ja ota kolmas puikko päättelemistä varten.
Pidä puikot vasemmassa kädessä rinnakkain ja niin että lanka tulee taaimmaiselta puikon oikeasta reunasta. Katkaise lanka niin että pätkä varmasti riittää päättelyyn

1. Neulo etupuikon ensimmäinen silmukka nurin, pudota se puikolta ja vedä lanka sen läpi.
2. Neulo etupuikon seuraava silmukka oikein, jätä se puikolle ja vedeä lanka sen läpi.
3. Neulo takapuikon ensimmäinen silmukka oikein, pudota se puikolta ja vedä lanka sen läpi.
4. Neulo takapuikon seuraava silmukka nurin, jätä se puikolle ja vedä lanka sen läpi.

Toista vaiheita 1-4 kunnes on kaksi silmukkaa jäljellä, neulo ne yhteen, vedä lanka läpi ja päättele.

Muistathan mainita ohjeen lähteen mikäli teet ja julkaiset, kiitos!

Alla olevassa kuvissa näkyy MagicCastOn -aloituksen jälki, sekä silmukoiden päättelyn jälki joka olisi hieman siistimpi jos en olisi kiristänyt niin tiukalle. 

Tästä onkin vaikea päätellä minkä väriset sovatyynyt meille tulee syyskaudelle,

aurinkoista viikonalkua kaikille!

Johdot jemmaan ja lojuvat kissat

Vaikkakin nykysin saa kivoja johtoja; eri värisiä ja kuviollisia niin silti ne ei sovi melkein mihinkään. Etenkin lattialla lojuvat johdot ovat ykkösinhokkini jopa ennen erilaisia listoja. Vaikka meillä ei ole johtoja syöviä eläimiä, lukuunottamatta Nietosta joka on erikoistunut vain i-tuotteiden johtojen syömiseen, on kiva saada johdot jemmaan. Lattialla lojuvissa tyynyissä ja nietoksissa on riittävästi.

Tiedän että markkinoilla on muutama valmistaja joka on jo vuosia valmistanut johtolaatikoita mutta kun minulla ei ole ollut mitään mielenkiintoa maksaa reijitetystä muovilaatikosta yli neljääkymmentä euroa. Vaikka onhan se tyylikäs, ei sillä. Ikealla on myös tuoteperhe johon saa johdot piiloon mutta luulen että sen korkkikansi kestäisi meillä lyhyemmän aikaa kuin vaahtokarkkilevite jääkaapissamme. Eilen pyörin Bauhaussissa toteamassa ettei niistä koutuistakaan saa mitään järkevää aikasin ja kuten niin monta kertaa ennekin, aloin googletella kesken rautakauppareissun.

Ja jällleen tuli osuma mistäs muusta kuin Clasun sivuilta. Sieltä löytyi johtolaatikko, suorastaan halpaan hintaan ja ulkonäkö ja toiminnallisuus on sitä mitä pitää. Eniten siistiä Clas Ohlsonin sivuilla on, että sieltä näkee onko sitä tuotetta oikeasti myymälässä (ainakin arvion) ja missä hyllyssä se on! Ja näin esittelen Jumbon clasun hyllyn J95 johtolaatikon. Meillä kahdesta laatikosta on pienempi malli joka on hinnaltaan 16,50 euroa ja merkki D-line. Laatikon sisään mahtuu myös valojen kaukosäätimien yksiköt ja ne myös toimivat moitteettomasti.

 

Kun mies alkaa viimein listoittamaan olohuonetta, saamme loputkin johdot jemmaan ja kaiutinjohdollekin oman kujan nurkkaan. Siihen asti tämä on jo parannus, nyt on helpompi imuroidakin nurkka. Tähän asti Ferm Livingin pöytä on hieman peittänyt johtoja mutta koska tilasin tämän (linkki elloksen sivulle josta en saa penniäkään) niin kun pöytä saapuu, näkyy nurkkakin esteettömämmin. Eipä tuopistorasiakaan kaunis ole mutta me valitettavasti tarvitaan sitä....

Loppukevennyksenä kuva keinuvasta ekaluokkalaisesta. Keinu on alelöytö Granitista ja todellinen hitti. Me ollaan asennettu se noin kaikkien sääntöjen vastasesti oviaukon eteen ja portaiden päälle. Eletään vaarallisesti siis.