Pojan huone, koputa.

Tuntuu vähän hassulta esitellä meidän kotia tai huoneita kun meillä on ihan tavallinen koti. Itse kuitenkin saan tärppejä mitä tavanomaisimman tuntuisista asioista joten ehkäpä tästä jollekin joku tärppi löytää.  Meillä on monet asiat ratkaistu käytännöllisyys huomioiden ja tingitty ulkonäkökriteereistä ja etenkin lastenhuoneissa on mietitty toiminnallisuus ja säilytys ennen äidin visuaalisia mieltymyksiä. Minulle tärkeää on että tavaroille on oikeat paikat ja siivoaminen on helppoa, en esimerkiksi halua että tavaroita säilytetään sängyn alla. Molempien huoneiden värimaailma on sovittu yhdessä ja monet kalusteet ovat ”vanhoja” joten jo valmiiksi mieleisiä. Me ei vaihdella kalusteita kausittain tai trendien mukaan vaan kaikki tavaramme ovat aika perus klassikkoja ja monet olleet meillä tai minulla jo yli 30 vuotta. Sisustusmakuani on varmasti muokannut omat lapsuuden kotini joissa on ollut paljon esimerkiksi Muuramen, Artekin ja Kukkapuron kalusteita, eli aika modernia ja selkeää ja hyvin vaaleaa. Moni tämän päivän ”trendi” onkin minulle tuttu jo lapsuudesta.

Erotuksena lapsuuden kotiin, meillä on myös paljon Ikeaa. Vaikka tuossa ruotsalaisessa mielipiteitä jakavassa tavaratalojätissä on myös laadutonta kertakäyttökamaa, on se silti mielestäni erinomainen kotikauppa ja valikoima on valtava. Etenkin keittiömme on saanut koon muutoksen johdosta paljon uutta täytettä kaappiin tarjoilukulhojen ja vastaavien asioiden muodossa. Vaikka Ikeassa moni asia on plagioitu lähes suoraan jostain klassikosta, istuu meillä lähes samassa tilassa sulassa sovussa esimerkiksi Muurame ja Malm-lipasto.

Mutta siihen pojan huoneeseen. Meidän teini on minimalisti. Hänellä on aika riisutun oloinen huone mutta silti omistajalleen mieleinen. Jii ei juuri kirjoituspöytää käytä paitsi Legoja kasatessaan. Pöytä on kasattu vanhasta Muuramen kolmosesta sekä Muuramen nepparihylly-modulista ja pöytälevyn leikkasi isi lasten vanhan yhteishuoneen pöytälevystä. Olisimme pojan kanssa halunneet ensisijaisesti lasilevyn mutta sellaista ei Ikeassa ollut oikeassa koossa joten päädyimme kierrättämään edellisen pöytälevyn. Pöydän keskimmäinen laatikko on teipattu washiteipillä. Hänellä on myös tv-taso jonka olen itse suunnitellut ja teettänyt seitsemän vuotta sitten turkulaisessa NollaNollassa. Tason päällä on kaksi suojaavaa lasilevyä ja jos niitä ei olisi ollut valmiina, olisi tason päälle teetetty vaneri. TV-tason sijoitus tähän asuntoon aiheutti hieman harmaita hiuksia, kunnes keksin että pojan huone on täydellinen sijoituspaikka tasolle. Taso kätkee sisäänsä pelikoneet, stereot, pelit ja lähes kaikki muut pojan tavarat. Huoneessa on myös Muuramen Jungmanni sänky joka toimii samalla sohvana ja itseasiassa sänky on puolikas edellisessä kodissa olleesta Muuramen kerrossängystä. Työtuoli on pojan oma heräteostos valinta Anttilasta (ja näin huoneeseen ei tullut Artek 69 tuolia kuten tytöllä) ja minä osti Fatboyn rahin heräteostoksena Stockalta.

Moni varmasti karsastaa sitä, että huoneen seinät, lattiat sekä kalusteet ovat valkoisia mutta valkoinen on yksi pojan lempiväreistä. Väriä ja kotoisuutta tuo lähes päivittäiset vaatemytyt lattioilla, koulutavarat tuolilla ja sekalainen sortimentti äidille outoa tavaraa pöydällä. Nyt huoneessa on siistiä koska poika on mökillä ja meillä pääsiäisen suursiivous menossa. Jii olisi halunnut maalata yhteen seinään koko seinän kokoisen kirkkaan vihreän DC:n logon mutta tunnustan että ylipuhuin/lahjoin hänet pois siitä ajatuksesta sillä se ei tuntunut kovin kauas katseiselta ratkaisulta. Sen sijaan yllätin hänet hankkimalla lumilautojen seinäkiinnityssarjat ja maalauttamalla (isillä) seinään vuoriston silhuetin. Tämä oli hitti ja vaikka pari yksityiskohtaa huoneesta vielä puuttuu, niin poika tykkää kovasti lumisesta lautailuteemaisesta huoneestaan.

Olen yrittänyt puhua että laitettaisiin seinälle joku hylly mutta sellaista hän ei kuulemma halua, vaan …riippumaton. Tahkolla otimme hyppykuvia joista on tarkoitus teettää taulu(ja) seinälle. Sängyssä ei käytetä päiväpeittoa, koska todellisuutta on se ettei poika sänkyä kuitenkaan aamulla petaisi ja päiväpeitto vaan lojuisi pitkin lattioita. Sängyssä on aina yksiväriset pellavalakanat joita meillä on useammassa värissä ja joista poika suosii tummanharmaata. Isot farkkutyynyt on ostettu H&M:stä kuten myös pikkutyynyt ja elikkotyynyjä olisi tarkoitus lisäillä kun sopivia tulee vastaan. Granitista ostettu yölamppu on kytketty kaukosäätimeen sillä mallista puuttuu katkaisin. Värisävyt huoneeseen on valikoitu pojalle mieleisistä väreistä sekä hänen lumilaudoista joista valkoinen Burtonin Shaun White on käytössä ja niin ikään Burtonin Star Wars lauta säilytetty keräily- sekä sisutusarvonsa takia. Ennen kesää huoneeseen asennetaan vielä pimentävä rullaverho ja sängyn päähän on tulossa ”yks juttu”. Matto heitettiin tuolin alle jotta lattia ei naarmuuntuisi mutta kesäkaudeksi se todennäköisesti otetaan pois, siihen jää nimittäin aika ikävästi kiinni pieni tekoruohosilppu (muistaakseni matto on ostettu Ikeasta joskus suunnilleen silloin kun se tuli Suomeen). Meillä on muutenkin talvella enemmän mattoja lattioilla sekä taljoja tuoleilla. Kesäksi aina hieman kevennetään, on helpompi siivotakin kun on vähemmän tekstiilejä.

 

Tälläinen on meidän just kohta teini-ikäisen pojan huone ja ainakin toistaiseksi ollaan kaikki tykätty, täällä nimittäin välillä ollaan me muutin esimerkiksi katsomassa telkkaria.

Aika kiva loma!

Tämä loma oli niin paikallaan. Vaikka lista tehtävistä asioista on pitkä, olen onnistunut tekemään ja chillaamaan samaan aikaan. Meillä on poikkeuksellisesti ollut vain yksi lapsi kerrallaan kotona joka on tarkoittanut laatuaikaa lapselle ja pienempää käskytystä meille vanhemmille. Eilen miehen mennessä Somerolle vaihtamaan lasta, tuli kummityttöni äiteineen kylään ja me vietettiin rauhallista tyttöjen päivää. Skipattiin suoraan ruoanlaitot ja päätettiin lähteä lähipuistoon ja kyllä ne on pienellä pienet ilot: ensimmäistä kertaa ilman tumppuja ulkona = mieletön sormituntuma kiviin ja hiekkaan! Samalla tuli juteltua pitkästä aikaa lastenvaatteista ja kuulin että Po.Pin uudet kankaat ovat ilmeisesti olleet nyt aika lailla heikompia kuin ennen. Itse en tänä vuonna ostanut kevätmallistosta mitään koska en pitänyt leikkauksista ja totta puhuen olin hieman pettynyt uudistuksiin kokonaisuudessaan. Nyt vaikuttaa siltä että oli onnistunut päätös koska kuulemma moni on kiikuttanut rikki menneet vaatteet takaisin kauppaan. Toivottavasti merkki ottaa takaisin vanhat materiaalit ja saadaan kestävää ja klassista popia taas meidänkin kaappiin.

Ensimmäisiä kertoa on mahtunut muitakin tähän pitkään viikonloppuun: bella sai viimein erittäin kauan ja hartaasti odotetun oman puhelimen. Nyt kun tyttö on saanut paljon kavereita ja pystyy itse käymään kyläilemassä sekä ulkoilemassa, on puhelittomuus osottautunut hieman haasteelliseksi. Päätimmekin että tyttö saa minun vanhan puhelimen nyt, jo ennen koulun alkua, että yhteydenpito onnistuu paremmin meihin sekä ystäviin -jotka ovat tähän asti soittaneet meidän vanhempien kännyköihin ja tiedustelleet tyttöä. Tyttö on myös ahkera valokuvaaja ja tänään Korkeasaaren reissulla puhelin oli ahkerassa käytössä kamerana.

Ja ei ne ekat kerrat tähän loppuneet. Ensimmäistä kertaa ikinä olen nyt jonottanut Korkeasaareen. Olen käynyt siellä varmasti syntymästä lähtien ja monena kesänä jopa 2-3 kertaa mutta ikinä sinne ei ole ennen tarvinnut jonottaa. Aurinkoinen pääsiäissää teki tehtävänsä ja sen jälkeen kun saimme auton parkkiin (joka onnistui vasta tokalla kierroksella) jonotimme kassalle. Onneksi jono liikkui todella nopeasti alkusäikähdyksestä huolimatta. Jos joku on huomenna menossa niin suosittelen julkisia (hiekkaparkkis ei ilmeisesti ole vielä käytössä) sekä tähtäämistä lippuluukulle jo heti aukeamisaikaan. Vesibussithan aloittavat liikennöinnin vasta vappuna, joka tuli sekin tarkistettua kun meinasimme lennosta vaihtaa lähestymistapaa.

Vielä yksi lomapäivä jäljellä,

aurinkoista maanantaita !

Piha-askareissa

Ensimmäinen kevät uudessä kodissa,
ensimmäiset kevätpihahommat,
ollaan puoliksi pihalla.

Olen piirtänyt pihasuunnitelman ja
teoriassa tiedän mitä haluan mutta
käytännössä seison tumput suorina.

Onneksi meillä on ystävälliset naapurit
joilta kysyä,
ahkera apumies
ja aikaa.

Ei olla niin ryppyotsaisia,
tehdään sieltä täältä,
eksytään aiheesta
ja kirjoitetaan ylös mitä pitäisi muistaa jossain välissä tehdä.

Kohta on jo se takan puukolo täytetty
ja hämmästyksekseni mies mietti että pitäisikö ne sittenkin kaikki olla pyöreitä
koivuklapeja.

Pihalta kaatuu vielä muutamia puita,
siistitään ryteikköjä ja pohditaan mitä kasveja
allekirjoittanut ei onnistuisi tappamaan.
Viimeisin saavutus on ruukkuliljan kuolettaminen viikossa.

AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE !

Mukavuusalueita venytellen.

Te, jotka olette olleet täällä pidempään, ehkä muistatte että meillä ei ole mitään seinillä lukuun ottamatta valkoista maalia. Edellisen asunnon remontissa olin vielä ihan noviisi, en lukenut sisustusblogeja ja ei tullut mieleenkään että seiniä voi maalata valkoiseksi jollain muulla kuin maalarinvalkoisella. Niinpä Tapiolan asuntoon levitettiin muistaakseni jopa kolme kerrosta maalia seiniin ja osaan alle myös lasikuitutapettia. Ennen kun haukotte henkeä niin tuodaanpa tiedoksi että nykyään on muitakin lasikuitutapetteja kuin 70-luvulta tuttuja kalanruotoja (jotka tosin nekin viehättävät minua omalla tavallaan). Meille laitettiin seiniin sileää lasikuitutapettia, sillä sen katsottiin olevan paras vaihtoehto paikata halkeamia ja muita seinän epätasaisuuksia. Tapiolassa seinät olivat siis valkoiset ja ainoastaan wc:n seinällä oli kaksi taulua ja keittiössä 3 valokuvaa ikkunan yläpuolella. Kolkkoa?

Minun mielestäni ei. Minä en kaipaa hyllyille tavaroita tai edes niitä hyllyjä, en kaipaa verhoja enkä kaipaa valkoiselle seinälle mitään muutakaan. Minulle valon ja varjon leikki valkoisilla seinillä on kuin maalaus ja pidän siitä miten tasaiset pinnat muuttavat muotoaan vuodenaikojen ja valon mukaan. Rakastan kaihtimia sillä niiden kautta syntyvät graafiset kuviot ovat ihan mielettömän hienoja. Se että laittaisin seinälle esittävää tai kantaaottavaa taidetta, tuntuu todella vieraalta. Ja meillä on ollut aina tauluja seinällä lapsuuden kodissani, eli en ole kasvanut ”valkoisessa laatikossa”.

Äitini onkin muistanut taajaan huomautella miten mikäkin taulu sopisi millekin seinälle. Muuttomme jälkeen hän jo visioi täytettä sinne tänne ja oli kovasti kannustava että teettäisin ison taulun jostain omasta valokuvasta. Ja samaa ovat muutkin sanoneet, miten meillä ei ole koti täynnä minun ottamia valokuvia. No kun… Ehkä tunnen että se on jotenkin ylpeätä laittaa omia kuvia seinälle, en ole ammatiltani valokuvaaja ja tulee sellainen olo että muut luulevat että pidän itseäni sellaisena jos seinämme olisivat täynnä ottamiani kuvia. Ja tiedän että monilla ihmisillä on, mutta koen että siinä on ero, jos ”yrittää ottaa hyviä kuvia” ja laittaa ne seinälle ja jos vain ottaa kuvia muistoista ja laittaa ne seinälle. Ja sillä ajatuksella sain käännettyä sen asian päässäni, me laitamme muistoja seinälle.

Kaikki yläkerran makuuhuoneet sekä keskikerros, lukuun ottamatta keittiötä, on maalattu valkoisella maalilla sävyllä Paperi. Sävyttämätön valkoinen maali kellastuu UV-säteilyn vaikutuksesta ja maalarin valkoinen ei ole itseasiassa se valkoisin, vaan lähimpänä puhdasta valkoista on sävy paperi. Olin suorastaan riemuissani tästä löydöstä ja kiitos tästä kuuluu useammalle eri blogille joissa seikkailin etsimässä vinkkejä valkoisista maaleista. Kolme kattoa kannattelevaa pilaria oli oltrattu keltaisen marmorin näköiseksi ja vaikka arvostan suunnattomasti kädentaitoja ja sitä käsityötä joka tolppiin oli laitettu, ei sävy sopinut värimaailmaamme yhtään joten myös tolpat maalattiin samalla maalilla kuin seinät.

Lamelliverhot ovat myös valkoiset (instagrammissa varmasti näkyvät jossain kuvissa...). Verhojen kiinni ollessa näkyy niistä läpi pihan varjoja ja kun verhot ovat auki niin seinät heräävät eloon. Alunperin asunnossa oli verhot ja meidän piti myös verhot tilaan jättää mutta toisin kävi emmekä ole enää harkinneet erilisia sivuverhoja. Mutta niitä kuvia tuli.

Kirjoitin täällä 26.6.2014 näin ”Ja tiesin. Menin vaatimattoman näköiseen taloon joka oli vähän väärän värinen, vähän väärässä paikassa mutta tiesin sillä sekunnilla kun astuin olohuoneeseen että tässä on meidän koti.” Ja nyt, lähes vuotta myöhemmin päätin koota siihen samaan paikkaan tarinamme vuoden takaa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy iso vaikutin sille, miten päädyimme muuttamaan Kehä III:en toiselle puolella ja juurikin omakotitaloon. Seuraavat kolme kuvaa muistuttavat meitä ikimuistoisesta Floridan matkasta jonne lähdimme maksettuamme käsirahan, pää täynnä kysymysmerkkejä ja jännitystä, lapset vielä täysin tietämättömänä tulevasta muutostamme. Kolmannessa kuvassa näkyy minulle jo lapsuudesta tuttu Porvoo, joka on meille nykyään melkein kuin kotikaupunki ja viimeisessä kuvassa ensimmäinen perheretki muuton jälkeen Varlaxuddenissa, ”Hei, me ollaan muutettu Söderkullaan!”

Noin seitsemän vuotta meni ennen kuin meidän seinät saivat valkoisen maalin lisäksi muuta päällystettä ja minullehan tämä on aika major juttu mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Miehen mielestä taulujen olisi pitänyt alkaa vasta isolta seinältä, mutta se että tilaan tulee ikään kuin poikkilinja joka jatkuu tilaa halkovan pylvään läpi, oli minun mielestäni paremman näköinen ratkaisu. Luulen että tällä hetkellä myös mies on samaa mieltä. Ja luulenpa että myös äitini on sitä mieltä että tämä on parempi kuin se että seinällä olisi ollut 1-2 isoa taulua. Erään ystäväni mielestä taulujen olisi pitänyt olla mustavalkoisia mutta halusin ehdottomasti pitää tunnelmaa luovat värit tauluissa, onhan kotimme muuten aika vähävärinen kun valkoista, mustaa ja harmaata koristaa värein vain sohvatyynyt ...ja sotkut. Tästä innostuneena olen jo silmäillyt muitakin paikkoja joihin vastaavia muistokuvia voisi sijoitella, väreillä tai ilman. Ensin niitä muistoja pitää kuitenkin elää.

Kuvat: anana/ Rajala, Premium, 1,50/ 8,50 €

Kehykset: Ikea/ Strömby, 30*40cm, 6,99 €

Paspartout: Clas Ohlson/ Canson, 30x40/19x29 cm, 4,29 €

Ps. Miehen mielestä olohuoneemme ”pieneni” kuvista johtuen, korjasin kuitenkin asiaa hankkimalla uuden, hieman siromman, sohvan. Suostuisikohan Nietos pitämään tossuja tassuissa ;)
Pps. sohva myynnissä/ kyselyt sähköpostilla

Uusi vanha uudempi keittiö

Siinä nurkassa, ikkunoiden edessä, on paikka missä voi istua ja kertoa päivästä. Vaikka pöydillä ei saa istua (kts. alin kuva) niin tässä kohtaa saa. Siinä nurkassa oli hetken mikro, joka oli muuttanut siihen hyllyltä oudon eri-pari-kaappi-rivistön vierestä. Hyllyltä, jonka ruuvasin pois miehen ollessa matkoilla. Ennen hylllyä ruuvasin irti oudon kaapin liesituulettimen oikealta puolellta ja koska kaapin mukana lähti osa seinää, laitoin siihen taulun. Taulu on muuttanut meille äidiltäni ja taulun vieressä on lähes samanlainen maisema, samassa muodossa, kun katsoo ruokatilan ikkunasta ulos. Miehen tullessa matkoilta, hän vaihtoi liesituulettimen vasemmalla puolella olevan kaapin ja toisen seinän keskimmäisen kaapin paikkaa keskenään. Samalla poistettiin pari pientä yläkaappia. Sitten maalattiin kaakelit.

Ennen

Sellaista pientä säätöä vielä jäljellä. Mikrolle pitää vetää sähkö ruokatilan puolelta., veitsiteline pitää laittaa seinään (oh noes, kestän veitsitelineetkin nykysin), johdot pitää kikkailla hieman näkymättömämmäksi ja ei haittaa yhtään jos mies keksii miten liesituulettimen valon saa vähemmän keltaiseksi. Kaappien alla olevat valot vaihtunevät jossain vaiheessa. Pikkujuttuja jotka ei enää tunnu missään kun yleisilme on muuttunut mielestäni valtavasti kaakeleiden värin vaihdon myötä. Kyllä tässä nyt elelee kunnes on järkevää tehdä keittiöremppa.

Nyt olen ollut aikalailla erilaisessa keittiössä kuin edellinen keittiömme oli ja näin sitä huomaa miten erilailla me asioita katsellaan; se että itse ehdottomasti integroisin mikron kalusteisiin ja asentaisin sähköpistokkeet tasoihin tai kaapistoihin uputettavaksi, ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Nyt kokemuksesta voin sanoa, että korkeakiiltovalkoiset kaapit pysyvät paljon siistimmän näköisinä ja ovat helpommat puhdistaa kun tälläiset tummat. Vetimiä en ottaisi vieläkään ja ylöspäin nostettavia ovia joutuisin vielä pohtimaan.  Ehdottomasti edelleen olen sitä mieltä että keittiössä kivitaso hakkaa puutason mennen tullen, niin ulkonäöllisesti kuin käytännöllisyydessäkin ja välitilassa peili on edelleen oma valintani. Alasokkeleihin upottaisin laatikot kuten tein 7 vuotta sitten vaikka lisätilaa ei tarvitsisikaan; tilaa ei ole ikinä liikaa ja kaappien alustaa ei ole kovin kiva imuroida ja sieltä on pirun hankala puhdistaa kissan karvaoksennukset. Nyt olen todennut että apteekkarin kaappi on edelleen suuri ihastukseni, korkeat pystykaapit ovat oikein hyvät ja pyörivä kattilakaappi on tosi toimiva. Vinokulmat kulmat taas ei ole se minun juttu ja kuvassa näkyvä liesi/tuuletin kokonaisuus ei tule yhtään mieleisemmäksi vaikka aika kuluu. Keittiön lattiaksi en ottaisi isolla saumalla olevaa pinnastaan hieman epätataista klinkkeriä, vaan puskusaumaan asennetun kiilloitetun laatan, kuten edellisessä kodissamme. Kokonaisuutena on ollut kuitenkin erittäin hyödyllistä joutua pois tutusta ja mukavuusalueeltaan. Tulee vähän syvyyttä mielipiteisiin sekä pohdintoihin ja kokemus tulee olemaan iso apu kun joskus keittiöremppaa teemme. (Linkki edelliseen keittiöömme)

Kevätpäivitys

Nyt maalataan sitä toistakin seinää, eihän sitä voinut enää jättää ennalleen kun huomasi miiten paljon parempi se voisi olla! Puutarhakärpäsen puraisemana olen hakenut säkeittäin rodomultaa, lannoitetta sekä Sininatan siemeniä. Olen myös yrittänyt etsiä kirjallisuutta Alppiruusuista ja Atsaleoista mutta pitänee tehdä reissu keskustan Akateemiseen paremman valikoiman toivossa. Huomenna kahvitellaan ystävien kanssa tällä viikolla olleita synttäreitäni ja miehelle on annettu ohjeeksi peittää Rodot ja purkaa grillikatos. Pari viikkoa aikaa valmistautua kirpputoriin, sillä vien taas Nella ja Nuttuun ison määrän bellan pieniä vaattteita. Muutamille kysyjille tiedoksi että niitä on  p a l j o n  ja on todella epätodennäköistä että ehdin niitä kuvaamaan yksittäisiä ostoksia varten, ellei sitten ole ihan jotain tiettyä. Meidän vierashuoneen kaksi nurkkaa on nimittäin täynnä pieniä vaatteita sekä kenkiä ja niistä on päästä eroon ennen kesää koska aloitamme toisen vierahuoneen rempan ja meillä ei vieläkään ole varastoa. Aikaa tuntuu olevan taas liian vähän kaikkeen, sillä päälle puskee tytön synttärit alle kuukauden päästä ja sitten alkaakin pikkuhiljaa kesän juhlakausi Yo-juhlineen ja synttäreineen. Olisi paljon kätevämpää jos viikonloput sisältäisivät kolme päivää! Keittiö on aikataulutettu valmistuvaksi sunnuntaina. Oliivipuukin on tainnut kuolla, ajattelin että vaihtaisin sen toiseen multaan, jos sieltä jostain joku hengenpihinä vielä löytyisi. Tätä just tarkoitin, minulla ei elä kasvit edes puolta vuotta.

PS. Kahdet uudet *joka tytön unelma* Sketchersin tennarit vilkkuvilla valoilla löytyy koossa 33,5 (korkeavartiset sekä matalavartiset). En vie niitä kirpparille vaan myyn suoraan, sillä kengät maksavat uutena noin 50-70 euroa, kyselyt sähköpostilla.

 

Pientä pintaremonttia keittiössä

Meidän keittiö on ihan ok. Siis siihen nähden että se voisi olla todella paljon kamalampi ja sillon olisimme todellisessa pattitilanteessa. Keittiö on sen ikäinen ettei sitä ole vielä järkeä remontoida mutta noin 5-10 vuoden päästä voisi sellaista jo ajatella. Meidän vanhaan kotiin jäi minun suunnittelemani todella laadukas HTH:n keittiö; kaihoten muistelen valkoisia vetimettömiä korkeakiiltoisia kaapinovia, hidastimia, mustaa kiveä sekä välitilan peiliä. Lattian musta kivilaatta oli täydellinen. Nyt meillä on harmaat ovet, vetimillä joihin jää vaatteista kiinni, puiset tasot ja välitilassa ehkä jotain puristelaattaa jossa yhdessä laatassa on ikäänkuin monta laattaa samassa. Laatan väri on harmaansininen ja sauma-aine... onkohan tuo joku punatiilen värinen suunnilleen. Kuten todettu, ei ihan omaan silmään nappi mutta ei ihan mahdotonkaan. Kun ostimme asunnon, sanoin että kaappien paikkoja vaihdellaan ja välitilalle on tehtävä jotain. Ja nyt on tehty.

Amatöörimäisesti unohdin ottaa ennen kuvat mutta luulenpa että teemme saman tempun keittiön toiselle puolelle ja pääsen vielä korjaamaan asian. Nyt siis maalasimme sen puolen keittiöstä, jossa harvemmin laitetaan ruokaa, ellei sitten leivota. Ensin pesin laatat ja sitten sudimme päälle kerroksen Otexia. Tartuntapohjamaali on todella riittoisaa ja tuollaisesta pienestä purkista riittää useampaankin välitilaan, riippuen toki keittiön koosta (snadi purkki maksaa noin kympin). Meillä välitilaa nyt kertyi reilu 3,5 metriä ja purkista ei tainnut mennä puoliakaan.

Maalarinteippiä meni sitäkin enemmän ja revimme ensimmäiset teippaukset pois Otexin levitttämisen jälkeen ja jätimme seinän kuivumaan yöksi. Seuraavana päivänä uudet teipit ja mies telasi ensimmäisen kerroksen maalia pintaan. Mikäli kaakelit haluaa kaakelin näkösiksi, kannattaa pintaan laittaa kaakeleiden maalaukseen tarkoitettua maalia. Me halusimme välitilan muistuttavan seinään ja siksi maalasimme sen samalla seinämaalilla millä loppuasunto on maalattu ja maali levitettiin telalla. Laattasaumat jäävät tietysti näkyviin mutta se ei tässä kohtaa haittaa. Seuraavana päivänä päälle levitettiin vielä yksi kerros maalia ja se näyttää riittävän ja nyt puuttuu enää silikonit pöytätason ja seinän välistä.

Toinen puoli meidän täytyy pestä jollain todella stydillä aineella koska sillä puolella on liesi ja liesituuletin. Uskon että tämän onnistumisen innoittamana projekti saadaan alulle hiema nopeammin kun tämä ensimmäinen vaihe, jonka itseasiassa alotin miehen ollessa matkoilla jotta alkaa tapahtumaan. Kaappien siirron yhteydessä muuten huomasin että voisi taas karsia, vaikka muuton yhteydessä jo karsittiinkin. Tuntuu että on liikaa mm. mukeja ja laseja joita ei ikinä käytetä. Toisaalta, olen aika höveli ajattelemaan että lasten on kiva juoda siitä ja tästä.. vaikka monien mukien ja purkkien säilyttäminen on todella hankalaa, hyvänä esimerkkinä 25 senttiä korkeat Ice Age ja Saapasjalkakisa mukit ;) Mitenhän nämä on ikinä mahtuneet puolitoista kertaa pienempään keittiöön...