Florida 2013 / Miami Beach - Orlando

Miami Beach - South Beach

Kolme päivää Miami Beachilla meni nopeasti. Ensimmäisenä aamuna lapset pyysivät viereiseen Subiin aamiaiselle ja siitä hilpastiin heti South Beach:lle ihmettelemään aaltoilevaa Atlanttia. Lapset olivat hämmästyksissä lämpimästä vedestä ja aaltojen koosta ja tietysti kaikesta siitä mitä rannalta löytyi. Tyttö huokaili ensimmäiset kolme päivää "Miten täällä Miamissa voikin olla näin kaunista". Koska olimme lähteneet todella ohuella varustuksella reissuun, oli myös ajankohtaista jo ensimmäisenä päivänä lähteä tutustumaan paikalliseen kauppakeskukseen, Aventura Mall:iin. Teknisesti kauppakeskus on Miami Beachin yläpuolella eli kun ajaa vain suoraan ylöspäin (meri oikealla ja manner vasemmalla), nappaa oikean exitin vasemmalle, niin on jo melkein perillä.

Aventurassa on mm. Abercrombien kauppa (jeps, olin tsekannut etukäteen) ja täältä ostettiin Jiille viimein niitä vaatteita jotka eivät lepata päällä. Outlet kauppoja ei Aventura Mall :lla ole mutta hyvä valikoima muuten laidasta laitaan, edullisesta hinnakkaampaan. Sears on paikallinen Anttila josta saa likipitäen mitä vain ja sieltä auto varusteltiin uudelle navigaattorilla (Alle 100 dollaria) ja bella sai korokeistuimen. Korokeistuimen ostaminen matkan ajaksi tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin vuokraus (14 dollaria/päivä muistaakseni) ja meillä kävi tuuri sillä saimme kuljetettua juomapidikkeellisen! korokkeen kotiin asti, bella oli hyvin päättävinen tämän asian suhteen.Mitoitus on tosin tehty hieman kookkaampaan autoon eli täällä saa vähän sovittaa...

Seuraavat päivät Miami Beach:illa menivät samalla kaavalla: rantaa, autoilua, maisemia ja kauppoja.

Lopulta koitti aamu kun pakattiin tavarat autoon ja otettiin suunta kohti Orlandoa. Päätimme ajaa Florida Tunrpikea eli motaria jotta matka taittuu joutuisammin. Motarin varrella on hyvin pysähdyspaikkoja joista ilmoitetaan hyvissä ajoin ja kyltistä myös näkee mitä ruokapaikkoja pysähdysalueella on, esimerkiksi Subway / Wendy's jne. Erona kotimaahan on että pysähdyspaikat sijaitsevat monesti eri suuntaan menevien moottoriteiden välissä, eli pysähdysalueelle menee liittymä vasemmalta eikä oikealta niin kuin Suomessa. Maisema motarin varressa ei juurikaan vaihdu mutta matka taittuu aika nopeasti, ainakin jos on autoilemaan tottunut.

Navin avulla löysimme helposti hotelliin ja sateisessa Orlandossa mies paranteli saamaansa lämpöhalvausta hotellissa ja lapset katsoivat Disney-kanavia. Itselläni oli orastava niskakipu (ilmastoinnista) joka muuten  paheni seuraavaksi päiväksi infernaaliseksi migreeniksi sekä niskasäryksi (ja tästä eteenpäin en mennyt mihinkään sisätilaan ilman isoa huivia kaulanympärillä, nimimerkillä vetoherkkä). Koska tämä vaihe reissusta oli aikataulutettu, ei auttanut muu kuin särkylääkkeiden voimalla saada bändi kasaan aamulla ja suunnata kohti Magic Kingdomia jonne liput ostimme hotellin respasta. Päivän liput puistoon maksavat noin satasen kappale. Kenelläkään ei ollut tullut mieleen katsoa osoitetta Magic Kindomin parkkipaikalle joten eksyimme taas mutta onneksi amerikkalaiset ovat superystävällisiä ja saimme hyvät ohjeet perille eräältä matkanvarrelta löydetyltä parkkipaikkavahdilta. Tahoe parkkiin ja hyppäsimimme "tram:iin" joka kuljetti ihmiset isohkolta ;) parkkialueelta porteille. Jonoja ei ollut vaan kävelimme suoraan sisään koska liput oli ostettu etukäteen ja lapset valitsivat että menemme varsinaiselle Magic Kindom-alueelle lautalla (vaihtoehtona juna). Lautan toisessa päässä tarkastettiin liput ja ei kun sisään satumaiseen maailmaan.

Disney World on aika käsittämätön paikka. Se ei ole niinkään huvipuistoalue kuten Linnannäki tai Särkänniemi vaan enemmänkin kaupunginosa jota leimaa sadunomaisuus. Kaikki talot ja ihmiset ovat kuin suoraan sadusta ja hälinää ympärillä on vaikka minkälaista. Vaikka itse olen ollut paikassa ennenkin, ei sieltä ole jäänyt mieleen mitään erityistä -ehkäpä juuri siksi että siellä on niin paljon kaikkea. Alue on iso ja jonot laitteisiin sekä kokemusmaailmoihin voivat olla todella pitkiä. Varsinaisia huvipuistolaitteita on vähemmän ja monet huvitukset ovatkin kokemusmaailmoja joista on mahdotonta sanoa etukäteen millaisia ovat. Me menimme rohkeasti Lilo ja Stich seikkailuun, joka jäikin melkein ensimmäiseksi sekä viimeiseksi sillä tämä oli hieman liian raju 6-vuotiaalle bellalle. Paikat ovat siis monesti sellaisia että mennään sisälle tilaan jossa on sitten robotteja jotka puhuvat ja liikkuvat ja siirrytään tilasta toiseen, ikäänkuin interaktiivisessa tarinassa. L&S:ssä mentiin lopulta pimeään huoneeseen, istuttiin paikalleen ja sitten alkoi jos jonkinnäköistä välkettä, savua, vettä, röyhtäyksiä ja koska tilanne tuli yllättäen, oli bella sijoitettu reunalle jiin viereen ja lopun voitte arvata. Myöhemmin koettu Buzz seikkailu josta sai vaunusta ampua örkkejä sekä Pieni Merenneito seikkailu osuivat jo onneksi paremmin mukavuusalueelle.

DW:ssä aistien yliärsytys on taattua ja paikkaan saisi varmasti kulumaan halutessaan useamman päivän ja tukuttain rahaa. Sisäänpääsy sisältää kaikki laitteet sekä teatteriesitykset (suosittelen 4D:tä!) ja mielestäni ruoka oli kohtuuhintaista verrattuna esimerkiksi Linnanmäkeen. Rahaa saa kulumaan mm. puoteihin joissa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä ja jotka on sijoitettu niin, että sellaisen läpi joutuu kävelemään joka kerta kun tulee "laitteesta" ulos. Samoja juttuja löytyy myös läheisten Outlet Mall:ien DW puodeista, halvemmalla. Me emme olleet alueella sulkemiasikaan asti jolloin päivä päätetään ilotulituksella sillä syystä tai toisesta meidän lapset tuntuvat viihtyvän paremmin esimerkiksi eläintarhoissa -eikä migreenistä kärsivä äiti ja lämpöhalvauksesta toupuva isi laittaneet hanttiin kun lapset alkoivat osoittaa uupumuksen merkkejä. Miehen mielestä paikkaan tarvitsee todellisen innostuksen Disneyhin seka etukäteishypetyksen ja käsityksen millaiseen paikkaan on oikein tulossa, se on vaan jotain niin muuta. Uskon että kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä että käytiin Magic Kingdomissa, onpahan sekin nyt nähty!

Orlandossa sijaitsee useampia Outlet Mall:eja joissa myös me kävimme ja ei sieltä pääse tyhjin käsin pois. Jokaisessa puodissa on paljon työntekijöitä jotka auttavat enemmän kuin mielellään ja tuovat heti ison keräilykassin olalle jos ei ole sellaista huoannut itse ovelta ottaa, ja sitä tarvitaan.  Hinnat ovat selkeästi esillä vaikkakin loppupeleissä saattaa saada kassalla vielä lisäalennuksia. Kannattaa muistaa että hintojen päälle tulee vielä verot eli aika welho saa olla jos tietää ostosten lopullisen loppusumman ennen kun kassa sen kertoo. Vaikka kaupat ovat outlet-kauppoja, on niissä yleensä huomattavasti isompi valikoima tavaraa kuin keskiverto merkkiliikkeissä Suomessa. Vaatteet ovat siististi esillä ja pääsääntöisesti löytyy joka väriä ja kokoa. Hintaesimerkkeinä sanottakoon että Tommy Hilfiger Kids myy lasten pikeepaitoja 2kpl/30 dollaria ja Carter's :lla vauvojen kokopuvut on 6 dollarista ylöspäin. Aikuisille Tommylla farkut n. 30 dollaria ja kauluspaidat sekä neuleet 20-30 dollaria. Ralph Lauren:in alerekeistä voi löytää lasten mekkoja jopa 10 dollarilla ja muuten hintataso on aika sama kuin Tommylla. Vaatekauppojen lisäksi löytyy mm. aurinkolasiliikkeitä sekä kenkäliikkeitä. Itse ostin Oakleyn lasit ja bella "muutamat" Sketcherssit jotka maksavat jenkeissä murto-osan Stockan hinnoista. Conversen liikkeestä löytyi kenkiä pojalle ja t-paitoja äidille.
Kaupoissa ei ole isompaa ryysistä kuin tavallisissakaan kaupoissa, poislukien Gap. Esim. Tommylla on arviolta 5-10 kassaa ja vaikka jonoa kassoille välillä muodostui, niin useampi kassa tekee sen että se menee kohtuu nopeasti. Palvelu on muuten jenkeissä yleensä tavattoman hidasta eli jos kaupassa on vain 1-2 kassaa, pitää varautua jonottamaan k a u an vaikka jonoa ei juuri olisikaan. Ja vastapainona pakko mainita että wc:t esim. kauppakeskuksissa ovat ihanan siistejä, paperia on ja pöntöt vetävät itse itsensä, eli ei kannata vaikkapa istua lapsen perään itse pissalle "vetämättä" ensin ;)

Täysin yllätyksenä tuli ettei luottokortin pin-koodi ominaisuus ole käytössä. Joka ikisessä kaupassa jossa kävin reilu kahden viikon aikana, oli käyttössä elektroninen allekirjoitus (vastaava kuin UPS:lla). Jokaisessa kaupassa myös kysyttiin vähintään sähköpostiosoite, usein myös maksajan kotimaa sekä puhelinnumero.

Me olimme Orlandossa kaksi yötä Fairfield Inn&Suites hotellissa ja voin suositella hotellia kaikille. Pelihuone, leffahuone, hyvä aaminainen (ameriikan mittakaavalla) ja tosi siisti huone jossa kaikki toimi.

Tästä Tahoen keula käännettiin viidentenä reissu-aamuna kohti Tampaa.

South Beach - Orlando
Ja tässäpä nämä viiden päivän kuvat oli...