Florida 2013 / Lähtö

Nyt on varmistunut että kaikki kuvat viideltä ensimmäiseltä reissupäivältä on menetetty. Toisin sanoen saapuminen Miamiin, Miami beach, Matka Orlandoon, Disney World, matka Tampaan ja Tampa Zoon kuvat on, Philip Philipsin sanoin, Gone gone gone. Eniten olen harmistunut menetyistä Oranki-kuvista (näistä piti tehdä taulu(ja) uuteen kotiin) sekä lasten kuvista joissa näkevät ja kokevat ihan uusia juttuja. Mutta se on mitä on. 
 

Kirjoitan kuitenkin postauksia reissusta kaupungittain ja lopulta koko reissukertomuksen (myös jo ennen reissua kirjoitetut (tammikuu-huhtikuu 2013) pystyy lukemaan klikkaamalla (tulossa) oikealla tunistetta *Florida 2013”. Koin muiden bloggaajien vastaavat kirjoitukset todella mielenkiintoisiksi sekä hyödyllisiksi ennen reissue, joten toivottavasti täältäkin joku löytää vinkkiä omaan reissuun.
 

Lähtö Miamiin
 

Lennot meni ihan superisti! 24 tuntia ennen lentoa avautuu online check-in ja saimme varattua paikat Heathrow-Miami koneeseen yläkertaan ja molemmille lennoille yhden ikkunapaikan lapsille. Yläkerrassa on ykkösluokan lisäksi muutama rivi economy-paikkoja ja meininki on paljon rauhallisempi kuin alakerrassa, jossa on monenkertainen määrä porukkaa. Helsinki - Heathrow lento meni nopeasti ja vaihto Englannissa sujui muitta mutkitta turvatarkastuksista huolimatta. Olin tarkoituksella pukenut itseni sekä lapset vaatteisiin joissa ei tarvitse vöitä ja ei ole metalliosia, joten me pääsimme sen suurempia riisumatta tarkastuksista läpi (paitsi Helsingissä jossa koko laukkuni perattiin käsin läpi :D). Mies sen sijaan joutui riisumaan vyön ja kengät jokaisessa tarkastuksessa. Yllättävän moni jäi selvittelemään purnukoita ja ties mitä, vaikka tarkastukseen jonottaessa olisi ollut hyvä aika vielä tarkastaa, ettei sopimattomia esineitä ole laukussa tai taskussa.
 

Virginin koneessa on kaikilla paikoilla omat monitoiminäytöt joissa on paljon erilaisia elokuvia ja sarjoja lapsille sekä aikuisille. Yllättävää oli, että osa elokuvista oli ihan uusia ja itsekin katsoin muutaman vasta Suomeen teatteriin tulossa olevan elokuvan. Lapsille oli myös pelejä, joten aika tuskin käy pitkäksi vaikka mukana ei olisikaan tablettia tai muita huvituksia.
 

Nopeasti menneiden lentojen jälkeen saavuimme Miamiin ja saman tien muistui mieleen se "amerikkalainen juttu" eli jonotus. Amerikassa jonotetaan ja siellä ollaan todella hyviä siinä! Järjestelyt toimii ja ihmiset malttavat jonottaa ilman sen suurempaa draamaa. Myös kentällä näin, vaikka oletettavasti suurin osa jonottajista oli tässä kohtaa muita kuin amerikkalaisia. Me jonotimme ehkä arviolta pari tuntia maahantulotarkastukseen ja vaikka koneessa oli käsketty täyttää kaksi tullilappua (koska meillä on kaksi eri sukunimeä perheessä), heitti maahantulotarkastaja toisen lapun roskiin. Valokuvien sekä sormenjälkien ottamisen jälkeen jatkui matkamme kohti matkalaukkuhihnaa. Lapsilta ei muuten otettu sormenjälkiä eikä kuvia (lapset 6 v. ja 11 v.).
 

Meillä oli vain yksi kassi joka olikin jo nostettu sivuun hihnalta ja hyvin opastettua reittiä seurasimme "Airport shuttleen" joka vei meidät autovuokraamoterminaaliin. Jos laukkuja olisi ollut enemmän, olisi junaan voinut mennä myös matkalaukkukärryn kanssa. Jonotuksen jälkeen saimme alle Chevrolet Tahoen ja lapset olivat aivan pähkinöinä, "Kattokaa meillä on kaks takapenkkiä ja oma ilmastointi!" Ihan kivaa vaihtelua siihen sardiinipurkkiin millä kotona liikutaan.
 

Olin tulostanut ajo-ohjeet kentältä hostellille mutta koska en lukenut tarpeeksi pitkälle ennen kun lähdimme vuokra-auto parkista, teimme kaksi lähtöä kentältä :D Muuten Google ohjeet toimivat hyvin, vaikkakin lentokentän viereiset motarit liittymineen ovatkin remontissa, jengi ajaa kaistapäisen kovaa lukemattomilla kaistoilla ja koko skene on kuin olisi juonut 8 kuppia liikaa kahvia. Aika nopeasti mies oppi että kannattaa pysyä suunnilleen keskimmäisellä kaistalla ja liittymissä sama juttu (liittymiinkin yleensä menee ja tulee enemmän kuin yksi kaista). Jenkeissä suomalainen tyyli ”apua tuli uusi tilanne vedän liinat kiinni ” on todella itsetuhoinen toimintamalli eli kannattaa vaan kiihdyttää lisää ja mennä muiden mukana –vaikka se tarkoittaisi väärin ajamista. Jos tuntuu ettei suunta ole oikea, niin kannattaa ottaa ensimmäinen exit pois motarilta ja uusi yritys. Miehen mukaan isosta auton koosta oli ehdottomasti etua koska korkealta näkee hyvin ja Tahoen kokoisella maasturilla ollaan muiden autojen kanssa aika samalla viivalla, tuolla kun autokanta on kokolailla massiivisempaa kuin Suomessa. Olimme ottaneet lisäpalveluna autoon Sunpassin eli tietulleista ei tarvinnut huolehtia sen kummemmin. Tietulleille tultaessa Sunpass -kaista on yleensä vasemmanpuolimmainen (tai kaksi) joten kun muistaa vain ryhmittyä ajoissa vasemmalle niin voi huolettoman huristella tietulleista läpi. Muutaman kerran myös ajoimme tarkoituksella/vahingossa Car Pool kaistaa joka on tarkoitettu autoille joissa on enemmän kuin 2 ihmistä. Perheeni kertoi kaistoista jo ennen matkaa mutta edelleen jäi hämäränpeittoon olisiko johonkin pitänyt soittaa ja rekisteröityä niinkuin kylteissä sanottiin :D Mitään sanktioita ei ole tähän päivään mennessä tullut eli ...
 

En muistanut yhtään miten iso paikka Miami Beach on, sillä olen käynyt siellä aikaisemmin vain ohimennen. Kartasta katsoessa tulee mielikuva ettei kyse olisi isosta paikasta ja silti kuitenkin jokainen Helsingin kaupunginosa jää kirkkaasti kakkoseksi koossa. Saarelle on useampia monikaistaisia motarisiltoja ja liikennemäärät ovat hurjia. Saaren ajaminen päästä päähän ottaa aikansa vaikkakin jopa 4 kaistaiset (per suunta) tiet vetävät hyvin.

 

 

Hostellilta lähdimme Downtown Miamiin kauppaan (olin tulostanut Googlesta myös tänne ajo-ohjeet) ja tärkein ostos taisi olla 12 pack Vanilja Colaa Jiille :D Publix on sellainen perus ruokakauppa jenkeissä joita on joka mutkassa ja notkelmassa. Tankkasimme vettä, vettä ja vettä, perushygienia-tavarat sekä pientä snacksia illaksi ja aamuksi. Kaupasta lähtiessämme oli jo pilkkopimeää vaikka kello ei ollut edes yhdeksää ja kaikkien yksisuuntaisten takia, ajo-ohjeet eivät toimineetkaan toisinpäin. Eksyimme heti ensimmäisen korttelin jälkeen. Pimeässä pilvenpiirtäjien keskellä navigointi on kohtuullisen haastavaa ja suoraan sanottuna edes paikalliset eivät halua eksyä pimeällä Downtown Miamiin. Ajelimme niin kauan että löysimme huoltoaseman jonka edessä oli ambulanssimiehet kahvilla ja mies kävi kysymässä heiltä ajo-ohjeita. Odotimme lasten kanssa autossa ovet lukittuina. Takaisin kämpille päästyämme mies ilmoitti että seuraavan aamun ensimmäinen osoite on Searsin elektroniikka-osasto ;)
 

Pakko vielä mainita erikseen asiasta joka monelle suomalaiselle saattaa tulla uutena jos ei ole jenkeissä käynyt. Vaikka Suomessa on tavallista että auton ovat eivät ole lukittuina jos joku on autossa sisällä tai että lapset odottavat autossa esimerkiksi tankkauksen maksamisen ajan, ei näin voi toimia jenkeissä. Ovet menevät lukkoon automaattisesti auton lähtiessä liikkeelle ja jos joku poistuu autosta, kannattaa ne lukita heti takaisin. Lapsia ei voi/saa jättää ikinä autoon keskenään, edes ovet lukittuina. Sama pätee kaupoissa, lapsia ei jätetä minnekään yksin. Voi tietysti yrittää, mutta aivan varmasti myyjä tai joku muu tulee heti sanomaan ettei saa jättää lasta valvomatta :)

 

 

Nimimerkillä, ajattelin että lapset voisivat odottaa Tommylla pukukopin oven toisella puolella kun sovitan äkkiä t-paidan... arvatkaa miten kävi =D