Ajanhallinnallisesti haasteellinen

Eräänä päivänä kuuntelin radiosta Saku Tuomisen haastattelua jossa sivuttiin mm. ajankäyttöä. Sitä miten nykymaailmassa aika on kortilla, aika on rahaa, tekemistä on liikaa ja asioita jää tekemättä koska ei ehdi. Vai ehtiikö jos viitsii? Olen samaa asiaa pyöritellyt päässäni siitä asti kun palasin hoitovapaan jälkeen työelämään ja silmukka tuntuu kiristyvän kaulan ympärille yhä kireämmälle. Oravanpyörässä ajattelee että kun teen nämä asiat, kun tämä ajanjakso menee ohi, niin sitten helpottaa. Tosiasiassa asioita seuraa aina seuraavat asiat ja ajanjakson jälkeen tulee aina uusi, jos ei kiireisempi niin vähintään yhtä kiireinen. Näiden väliin jää yksittäisiä päiviä tai hetkiä kun tuntee olevansa hetken vailla tekemistä ja tulee tunne että on luppoaikaa –joka yleensä on valheellista sekin sillä silloinkin kyse on parhaimmillaankin vaan priorisoimisesta, asioiden tekemättä jättämisestä tai lykkäämisestä.

Minä ahdistun, ja todennäköisesti joku muukin, siitä että asioita on tekemättä ja koko ajan on tunne ettei riitä. En toimi niin kuin haluaisin toimia, en yllä omiin tavoitteisiini ja standardeihin. Tästä seuraa jatkuva riittämättömyyden tunne. Haluisin suoriutua arjesta, jos en nyt muiden standardien mukaan, mutta kunpa edes omien.

Liian usein kuulen itseni, jos en ääneen sanovan, niin ainakin ajattelevan etten ehdi, ei ole aikaa. Vuoden alussa tai viime vuoden lopussa kirjoitin tänne että pyrin siihen etten sitä ajanpuutteen itsestäänselvyyttä täällä blogissa julistaisi. Muistaakseni tästä olenkin aika hyvin pitänyt kiinni vaikka meidän elämämme on kuluneena vuotena ollut tapahtumarikkaampaa kuin ikinä blogin olemassa oloaikana. Tästä voisi helposti johdatella lopputuleman että blogissakin olisi ollut uutta postausta postauksen jälkeen ja te lukijat olisitte voineet tulla tänne relaamaan omista kiireistä. Ei aivan. Mitä enemmän meillä tapahtuu, sitä harvemmin se tänne päivittyy. Minulle on täysi paradoksi että miten muut bloggaajat sen tekevät. Elävät tapahtumarikasta elämää ja saavat sen kaiken näkymään bogissakin? Samalla mietin että heidän täytyy tuntea tyytyväisyyttä itseensä. He osaavat ja minä kunnioitan sitä. Minulle jää nautittavaksi kauniita ja inspiroivia postauksia ja vähän harmittaa oma saamattomuus. Vaikka nautin eniten ajasta perheen kanssa, pidän siivoamisesta ja järjestelystä niin pidän myös bloggaamisesta ja se on minulle se mun ihan oma juttu. Joko minulta on mennyt jokin bloggaamisen pikakurssi ohi tai sitten olen täysin kykenemätön järjestämään aikaani tehokkaasti. Miksi minun suorituskyky ei riitä? 

Minulta häviää ajantaju aivan täysin kun uppoudun tekemään jotain. Onnekseni mies on kokonaisvaltaisesti mukana lastenhoidossa joten kun hän on kotona, on täysin mahdollista hävitä silmukoiden tai kuvien maailmaa ja havahtua tilanteesta tunteja myöhemmin. Kun mies on kotona niin tuntuu etten ole tehokkaimmillani vaan jollain tavalla odotan että muutkin kantavat kortensa kekoon ja väistämättä käy niin että kämppä leviää käsiin ja minun pinnani vähän myöhemmin. Sellaisen kokonaisvaltaisen kaaoksen siivoaminen vie paljon kauemmin kuin jatkuvan järjestyksen ylläpitäminen. Kun mies on matkoilla, kuoriutuu minusta supermutsi joka siivoaa kämpän, laittaa lapsille kuvioituja kurkkuja lautaselle, pesee pyykit, ja ainoa mikä jää tekemättä on nukkuminen. Mikäli arjestani saataisiin tulostettua tehokkuustilasto, näkyisi miehen poissa ollessa varmasti aikamoiset piikit käyrällä.

On siis oltava jollain tavalla valheellista väittää etten minä ehtisi tai ettei minulla ole aikaa. Jos joka päivä vetäisin ylivaihteella, pysähtymättä aamukuudesta ilta kymppiin niin ehtisin varmasti. Kai. Ennenkin olen maininnut että omista jutuistani ensimmäisenä tippuu blogi, seuraavana neulominen ja kolmantena ne muutamat tv-ohjelmat joita halusisin seurata ja niin se on. Todentotta minua harmittaa että aina kun tekee jotain niin muut asiat odottaa ja jää tekemättä. Jos konkretisoidaan hieman niin nyt olen neulonut Jiin villapaitaa ja puhtaat pyykit makaa kodinhoitohuoneessa ja keittiö on kun pommin jäljiltä (paitsi eipä ollutkaan enää sillä mies oli näköjään siivonnut sen aamulla, aivan mahtavaa!) Mutta jos joka tapauksessa ehdin tekemään kaiken kun mies on matkoilla niin miksi en ehdi tekemään helposti jotain extraa kun hän on paikalla tai miksi en yllä edes samaan. Miten ihmeessä te muut ehditte?

Päätin nyt että tästä lähtien teen jokaisella arjen osa-alueella samaa mitä teen kotona eli teen asian heti kun se tulee eteen. Jospa se hieman pienentäisi tekemättömien asioiden vyyhtiä. Jospa se hieman parantaisi huonoa omaatuntoa. Kotona jos näen roskan kulkuväylällä, nostan sen ylös ja vien roskiin ja sama homma saa nyt alkaa esimerkiksi sähköpostieni kanssa. Häpeän silmät päästäni kun vastailen minulle lähetettyihin meileihin jopa kaksi viikkoa niiden saapumisen jälkeen. Ihan tosi, ei se ole kiinni siitä ettei ole aikaa, se on kiinni siitä etten juuri sillä sekunnilla viitsi/jaksa/ehdi ja sitten viisitoista minuuttia myöhemmin asiaa on vielä helpompi lykätä kun sitä on lykätty jo se vartti. Päivän jälkeen ne meilit on jo kadonneet etusivulta ja unohtaminen on taattua. Ja kun käyn kuvaamassa, poistan ne epäonnistuneet koneelta heti ja käyn läpi ne loput. Ja kun bloggaan, olen hetken koneella vielä sen jälkeen että ehdin vastat heti ainakin niihin ekoihin kommentteihin. Pieniä juttuja mutta jos niistä tulee olo että hallitsee arkeaan vähän paremmin niin se riittää minulle.

Mitä bloggaamiseen tulee, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan miten se onnistuu nopeammin ja tehokkaammin. Jos se on mahdollista? Tämän bloggauksen tekemiseen meni reilu kolme tuntia josta 2/3 meni kuvien selaamiseen ja käsittelyyn koneella ja 1/3 tekstiin, karkeasti. Tähän voi toki lisätä ne tunnit mitkä meni kuvien ottamiseen mutta se on perheaikaa, sitä en voi laskea bloggaamiseen. Aika paljon tuo kolme tuntiakin on kuitenkin arjesta jossa tehokasta tuotantoaikaa kaikkeen on noin kello 17-21, eli 4 tuntia...

Olisi myös kiva kuulla teiltä palautetta. Mitä te toivotte, mistä te tykkäätte. Mikä täällä on ollut kivaa ja mikä turhaa? Millään en voi kaikille täydellistä blogia tehdä mutta minä tykkään kuvata ja blogata niin kertokaa te millaista blogia te haluaisitte täällä lukea? Kommenttiboksiin löytäneiden kesken arvon suklaata tietty (postitan vain Suomeen) ja auttakoon se voittajaa rentoutumaan silloinkin kun täällä sitä ei harvasta postaustahdista johtuen voi tehdä.