Kun puhe viivästyy.

Laura kyseli minulta tyton puheesta. On totta etten täällä alleviivaa tytön haasteita puheen tuottamisen suhteen, kuten en pojankaan haasteita hänen omalla sektorillaan. Jokaisella meistä on vaikeutemme ja vaikka blogissa näkyy paljon arkeamme, on täällä kuitenkin tarkoitus keventää ja relata, niin teidän kuin minunkin. Siksi olemme monesti kevyemmissä ja pinnallisimmissa aiheissa. Kuitenkin itsekin tykkään lukea itseä läheltä liippaavista aiheista joten kirjoitan nyt hieman lisää puheesta, sen viivästymisestä ja vaikutuksesta meidän arkeen. Joku muukin ehkä muistaa että tyttö on alkanut puhumaan hyvin myöhään ja asian kanssa on ollut haasteellisuutta. Täällä kerron missä mentiin tytön ollessa 3,5- vuotias kun moni lapsi puhuu jo hyvin selvästi. Ja vuosi myöhemmin vuonna 2011 tilanne oli jo edennyt kuten olen täällä kirjoittanut.

Tyttö on päässyt kunnalliseen puheterapiaankin tosiaan aikaisemmin kun tavallista. Ehkä itse osasin olla aktiivinen asian suhteen sillä pojalla oli myös aikoinaan haastetta puheessa ja neuvolantäti tuntui omaavan suurta luottamusta minuun sekä kykyyni arvioida lasten kehitystä ja tarpeita. Kun aloitin työt tytön ollessa kolme, oli selvää ettemme pysty käyttämään kunnan tarjoamaa palvelua sillä olen usein yksin lasten kanssa ja työmatkani asettaa ajallisesti rajoitteita. Saimme kunnan puhetrapeutilta muutaman nimen ja tyttö sai oman puheterapeutin yksityiseltä sektorilta. Tyttö on käynyt myös kuulotarkastuksessa sekä on foniatrin seurannassa. Tytöllä on diagnosoitu (ja nyt ulkomuistista) vaikea verbaalinen dyspraksia. Ts. hänen suun motorinen kehitys on jäljessä ja puheen muodostaminen on vaikeaa. Tähän ensisijaisena hoitona on aktiivinen puheterapia.

Puheterapeutti on käynyt päiväkodilla 1-2 kertaa viikossa ja myös kotona yritämme tehdä harjoituksia. Puheterapiasta on ollut merkittävä hyöty niin puheen selkeytymisen kuin tytön ajatusmaailmankin suhteen. Hän tietää ettei hän ei puhu niinkuin muut mutta se ei haittaa tai lannista häntä. Päinvastoin hän on hyvin puhelias, laulaa lähes taukoamatta ja osaa etsiä vaihtoehtoisia tapoja ilmaista itseään tarvittaessa. Pienempänä hän saattoi esimerkiksi etsiä lehdestä tai kirjasta kuvan mitä hän tarkoittaa jos joku ei ymmärtänyt, nykyään hän yrittää itse tapailla epäselvää sanaa eri tavoin tai kertoa laajemmin mitä tarkoittaa. Hän ei menetä malttiaan, vaikka välillä volyymi koveneekin, vaan hakee itse sanaa mikä tuottaa vaikeutta.

Tänä keväänä tyttö sai nk. orakojeen eli helmilevyn. Tästä löysin itse todella huonosti tietoa etukäteen mutta kyseessä on siis hieman kitalakirautojen kaltainen koje jota pidetään suussa päivittäin lyhyt aika. Levyä käytetään juuri tämän kaltaisessa puhevaikeudessa puheterapian tukena. Levy teetetään aina yksilöllisesti suun sekä käyttäjän tarpeiden mukaan. Levyssä on liikkuva helmi sekä erilaisia nystyröitä jotka vahvistavat kielen lihaksia kun kieli automaattisesti hakeutuu niitä tunnustelemaan. Olin aluksi hyvin jännittynyt miten tyttö ottaa tämän vastaan mutta hän oli haltioisaan. Kun hänen suustaan otettiin malli, pääsi hän valitsemaan minkävärisen levyn hän haluaa sekä millä kuvalla. Lopputulos oli keltainen levy punaisilla hileillä ja pandan kuvalla. Outstanding! Nyt kun tytöltä lähti molemmat etuhampaat on kulmahampaiden asento hieman muuttunut ja muutaman kerran tyttö oli haluton levyä käyttämään, onneksi kuitenkin päästiin siitä ohi.

Koska puhe ja sen viivästyminen vaikuttaa voimakkaasti koulussa lukemiseen sekä kirjoittamiseen yritetaan nyt tehdä paljon töitä että puhe olisi parin vuoden päästä ikätasolla. Ja hyvältä näyttää. Puhe on parantunut merkittävästi viimeisen vuoden aikan. Itse olen "kuuro" edistykselle ja minun on todella vaikea hahmottaa miltä tytön puhe vieraalle ihmiselle kuulostaa, kun olenhan itse aina lästä. Kuitenkin hänet aikuiset ymmärtävät yleensä aika hyvin, vieraat lapset huonommin ja päiväkotikaverit ymmärtävät paremmin kuin minä. Sanavarasto on nykyään laaja mutta puhe on vielä epäselvää ja muutamia kirjaimia puuttuu kokonaan tai ne muuttuvat toisiksi kirjaimiksi puheessa. Eli aakkoset on hallussa mutta sen aakkosen lausuminen osana sanaa on välillä hakusessa. Meidän arjessa monesti toistellaan sanoja, harjoitellaan kirjaimia ja kysytään "Mikäs se olikaan?" Ja edelleen käymme alhaalla lapsen kasvojen tasolla juttelemassa jota suosittelen myös muille vaikkei puheessa hankaluutta olisikaan!

Tyttö on tullut hyvin sosiaaliseksi ja reippaaksi joka on tietysti helpottanut niin puheeseen liittyviä tutkimuksia kuin kaverisuhteitakin. Hän hakeutuu helposti muiden lasten seuraan ja vaikka joskus muut lapset ehkä hieman arastelevat häntä, on hän reippaasti mukana ja saa hyväksynnän ennemmin tai myöhemmin. Vielä vuosi sitten lähes kaikissa tilanteissa briiffasin tytön puheesta läsnä olevaa aikuista tai lapsia. Esimerkiksi harrastuksissa kerroin etukäteen ettei tyttö välttämättä osaa selvästi sanoa että hänen tulee päästä vessaan ja monesti saatoin lapsille sanoa että tytön pituudesta huolimatta hän on vasta neljä ja hän puhuu vähän epäselvemmin kuin muut. Nykyään annan asioiden edetä enemmän omalla painollaan ja kannustan edelleen tyttöä toimimaan itsenäisesti esimerkiksi kaupassa ja muissa vuorovaikitustilanteissa. Tämä tuo mielestäni tytölle itsevarmuutta ja onnistumisen tunnetta joka on hyväksi kun arjessa kuitenkin merkittävä haaste toisella alueella on.

Puheterapia tulee jatkumaan nyt syksyllä ja edelleen samalla puheterapeutilla. Olemme onnekkaita sillä tyttö ja puheterapeutti tulevat hyvin toimeen ja päiväkoti tukee puheterapiaa 100%:sti. Muutaman kerran koko tytön ryhmä onkin päässyt tutustumaan puheterapiaan ja tekemään yhdessä harjoituksia. Mielestäni olemme tällä hetkellä juuri siellä missä pitääkin sillä vaikka hieman arjen haasteita on, menee kaikki omalla painollaan ja emme turhaa stressaa. On ihanaa että tyttö saa kasvaa suvaitsevaisessa yhteisössä jossa ei syrjitä erilaisuuden takia ja hän ymmärtää että jokaisella on vahvuudet ja heikkoudet, ne tekevät meistä juuri sen mitä olemme. Jokainen meistä on erilainen mutta yhtä rakas ja arvokas.

Se on kuulkaas elokuuta kohti

eli

hyvää viikonjatkoa ja yritänpä saada erään arvonnan suoritettua huomenna!

On the Street

Tänään olemme talsineet tytön kanssa Helsingin katuja. Parit puistot käytiin samalla, Lastenlehto sekä Ruttopuisto jonka ankeus alkaa olla surkuhupaisaa, nyt puuttui hiekkalaatikkokin. Eipä meillä ollut lelujakaan mukana joten laatikon puuttuminen ei nyt meitä haitannut mutta toivottavasti uusi laatikko ilmestyy tilalle jossain vaiheessa.

Täytyy olla ylpeä tytöstä joka jaksoi mukisematta kävellä kolmisen tuntia. Se sama tyttö joka ei kävellyt viime kesänä edes 150 metriä ja matkaa silloinkin saatteli ikuinen "en mä jaksa kävellä"-marina. Nyt on kuitenkin meininki muuttunut täysin ja kävely sujuu erittäin mallikkaasti!

Alunperin oli tarkoitus mennä Hitsun kirpparille ja siitä Kaivariin. Kaivari tuntuu aina olevan lasten toiveissa enkä valita, meri-ilmasto sopii minullekin. Kaivarissa on sellainen pienen pieni hiekkarantakaistale jossa emme ole ikinä käyneet ja sen kautta oli tarkoitus mennä puistoon. Hietsun S-marketista jäätelöt haettuamme kuitenkin suunta kääntyi Bulevardille sillä oli todella tuulista ja aika viileä. Kävimme katsomassa Kakkugallerian ihania leivoksia, mitä kuuluu omistajanvaihdoksen kokeneelle nostalgiselle Bunuellille [josta myös minulle pienenä vaatteita ostettiin] ja viereisestä Chez Mariuksesta ostimme uuden pinkin rätin. Bunuell on nykyään Le Bunuell ja merkkeinä mm. Gant, Kenzo, Ver de Terre, Lili Gaufrette ja Kate Mack. Matka jatkui Fredaa pitkin Gymnasticaan ja sieltä sovituskopin kautta poistuimme mukanamme ehkä yllättävimmän väriset ostokset ikinä. Kun kävimme vajaa vuosi sitten ostamssa tytölle voimisteluun pöksyt, oli liikkeessä hieman kekustelua siitä minkä väriet pöksyt ostetaan. Lopulta tytön vihreä ja minun vaaleanpunainen tai musta saatiin yhteisymmärryksessä taivuteltua pinkkiin ostopäätökseen ja pinkeillä GK :n pöksyillä voimisteltiin kevääseen saakka. Nyt tytöllä oli jälleen erittäin vahva väritoive voimistelupukuun.

Gymnasticasta matka jatkui Ziccoon jossa tulee käytyä valitettavan harvoin. Yllätyin sillä kaupan valikoimaan kuuluu nykyään myös mm. Petit Patapon sekä meidän ehdottomasti lemppari pehmokaverimerkki eli Jellycat. Jellycatin pehmoja olen tilannut tähän asti Ebaysta sillä Suomesta ei näitä ole saanut. Ovat muuten aivan mielettömän ihania sekä laadukkaita, suosittelen lämpimästi. Ziccossa on tosi paljon muitakin kivoja leluja joten kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa jos lähistölle sattuu. Meidän mukaan tarttuikin lahja torstaina oleville synttäreille. Ziccosta jatkettiin matkaa Punavuoren peikon ja Ruttopuiston kautta Kamppiin ja isin kyydissä kotiin.

Haalarit How to Kiss a Frog/ Paita NoaNoa.

Meillä oli tosi kiva päivä ja täytyy myöntää että tytön kanssa oleminen kahdestaan on niiiiiiiin seesteistä että oksat pois. Hän yleensä lauleskelee kävellessään tai höpöttää taukoamatta kaikesta. MIKSI, MISSÄ, MITEN. [Jep, on tosi kiva jutella lapsen kanssa kun hän ei intä/kiukkua/uhmaa/raivoa/vaadi] Hän huomaa mitä ihmeellisempiä asioita ja haluaa ehdottomasti käydä joka paikassa. Koffin puiston läpi piti kävellä sillä siellä hän ei ole käynyt. Piti kuunnella kirkon oven läpi onko häitä. Punavuoren peikossa piti käydä piirtämässä sillä kerran aiemminkin on tehty niin. Ihan mieletön persoona jos minulta kysytään. Kahdestaan ollessa katoaa kaikki kiukut ja uhmat ...jota jaksan aina ihmetellä. Ehkä se on se vanhemman yksilöllinen aika ja seura.

Ja Gymnasticasta kotiutui

puku ja pöksyt kahdessa postuvassa värissä

Lime ja midnight blue.

Laura kyseli tytön viivästyneestä puheesta ja palaan siihen seuraavassa postauksessa.

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää kaikille !

Jutellaanko vähän vaatteista ja vaateista.

Minähän olen aika vähän joustava lastenvaatteiden ollessa kyseessä. Mielestäni maailman on täynnä kivoja lastenvaatteita, vaikka kaikki ei olisikaan kivoja minun lapsilla. Sama juttu kun väreissä, joku toimii muualla paremmin kuin toinen. Jii on meidän perheen väriläiskä, hänellä on paljon eri värejä vaatekaapissa ja lempiväri on vihreä ja ainakin jossain vaiheessa pinkki. Minulta on kyselty viimeiset 11 vuotta että miten olen onnistunut siinä ettei hänellä ole ollut "örkkipaitoja", printtivaatteita ja muita vastaavia. Oletettavasti etenkin pojat haluavat kaikki lempparihahmonsa paitoihin ja housuihin ja yleensä nekin äidit jotka ei printeistä välitä, joustavat tässä kohtaa. Minun ei ole tarvinnut ikinä "joustaa" sillä poika ei ole tainnut ikinä nostaa meteliä tästä aiheesta. Joskus hänen ollessaan 2-vuotias aloin osstaa alusvaatteita joissa näitä hahmoja oli ja se riitti. Muutamia yksittäisiä em. kategorian vaatteita on toki ollut mutta olen ihan rauhassa saanut nirsoilla niiden kanssa. Ja jos olin epäselvä... printtiörkkivaatteet ei ole se minun juttuni.

Padmén kanssa olen pääsyt melkein yhtä helpolla. Hiljattain hän on alkanut esittää kärkkäämpiä mielipiteitä pukeutumisesta mutta kuulemani mukaan jossain perheissä niitä keskusteluja käydään huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa ja kovemmilla panoksilla. Jos on kiire, olen vain ottanut kaapista vaatteet tytölle ja jos on enemmän aikaa niin annan hänen valita itse. Toki sää ja meno otetaan aina huomioon ja sen mukaan valitaan vaatteet. Tyttö tietää että osa vaatteista on vain päiväkotiin, kuten päiväkotikengät, päiväkotihuppari ja päiväkotiulkkikset. Näistä hän on tarkka ja jos yritänkin sanoa että voit laittaa päiväkotikengät nyt jalkaan johonkin toiseen menoon niin ei muuten onnistu -nehän on päiväkotiin!

Tytölle on alusta alkaen valikoitunut pastellisävyisiä vaatteita ja pääväreinä valkoinen ja vaaleanpunainen. Nykyään kysyn jo kaupassa jos hän on mukana että tykkääkö katsomastani vaatteesta jolloin hankitut vaatteet on todella hänen näköisiään. Tällä hetkellä tyttö tykkää tosi paljon myös mustasta ...ja keltaisesta, vihreästä ja KAIKISTA VÄREISTÄ. Hänellä on ollut parivuotiaana bannerikuvan Sarah Kay -printtipaita ja heti perään viime vuonna ostettu Helinäkeiju-paita ja en muista että muita vastaavia hänellä olisi ollut. Sopii minulle mutta silti olen aina pitänyt silmäni auki sillä tiedostan että vaikka aiheesta ei tapellakaan tai edes keskustella, saattaisi tyttö tykätä jos paidassa olisi joskus joku lempparihahmo.

Hiljattain bongasin Riikan blogista kuvat Zaran uutuuksista ja päätin lähteä katsastamaan. Samalla reissulla huomattiin ettei Itiksessä ole enää valjastramppaa joka oli kyllä harmillinen takaisku. Zarassa kuitenkin onnisti ja ostimme WOOOOOOOOOW-tytölle kolme uutta paitaa lemppari Disney-hahmoilla. Paitojen puuvilla on sellaista hieman läpikuultavaa ja "elävää" ja kuvat painettu kankaanomaisella värillä ja pidän tosiaan tuollaisesta "sketch-tyylistä". Lisää elämyksiä tälläkin reissulla sillä paidoista sovitettiin oikea koko missäs muualla kuin sovituskopissa! Erittäin tohkeissaan tyttö sovitti kaikki kolme paitaa läpi ja kooksi valikoitui 122/128. Hintaa paidalla on 9,95 euroa joka on mielestäni edullinen, Benettonilla vastaavien paitojen hinnat on olleet korkeammat.

Scotch&Sodan nettikaupassa on nyt ilmainen toimitus myös Suomeen ja alekin on vielä käynnissä. Hullareilla jätin ostamatta yhden hupparin Padmélle sillä hintaa oli mielestäni liikaa mallikappaleelle ja nyt ilahduin huomatessani että samaa hupparia on jäänyt parempaan aleen merkin omaan nettikauppaan. Samaan syssyyn tilasin pojalle syystakin kouluun ja miehelle tuoksun. Heti tilauksen jälkeen sain sähköpostin UPSlta jossa arvioitiin toimitusajankohdaksi 25. päivä joka pitikin paikansa, kuski soitti vielä etukäteen ja varmisti että olen paikalla.  Muistaakseni 5 päivää meni toimitukseen. S&S:n vaatteet alkavat täyttää etenkin pojan vaatekaappia sillä hän tykkää ja minä myös. Tytölle monet vaatteet on vielä mielestäni liian "vanhoja" mutta silloin tällöin joku kiva löytyy myös hänelle. Poikien vaatteissa [ Scotch&Shrunk ] tulee yleensä mukana joku pieni lelu/pilailuväline [takin mukana kompassi] ja tyttöjen vaatteissa [ Scotch R´Belle ] on joku "charm" roikkumasa jossain kohtaa. Nämä on kivoja ja laatu tuntuu olevan myös paikallaan.

Tämän kesän yllärilempparivaatteeksi on jostain puun takaa hypännyt pikeemekko. Olen lämmennyt vaatekappaleelle hitaasti mutta varmasti. Ja nämä mekot on olleet jo pitkään paras valinta kaverisynttäreille jotka todella usein on HopLopissa tai vastaavassa paikassa. Aluksi en pitänyt suorasta mallista mutta tytön kasvaessa näyttää sekin mielestäni kivalle päällä. Ja tämä on tytön valinta. Kuten tämän kesän kuvistakin on saattanut huomata, taitaa suurimmassa osassa olla päällä pikeemekko tai Popin slimmit. Oma valinta joten ilmeisesti erittäin toimiva. Pikeemekkoja, rikoomekkoja tai tennismekkoja, miten vaan, on kaapissa Tommylta, RL:lta, mopilta ja BBY:lta. Tänä kesänä tosiaan muut mekot on saaneet olla rauhassa mutta samapa se, ihan kiva kun tyttö omaa jo itse kykyä valita mieleisensä vaatteet ja etenkin kiva että meidän mielipiteet on usein yhtenäiset. Alakuvan lasit on Accezzorize:lta, siellä on hurja valikoima erilaisia laseja -70%, tytön valinta oli nämä sekä perhoslasit. [Käytiin ostamassa Sokkarin alesta Star Wars valomiekka sillä sitä on nyt toivottu aikas pitkään, vielä muutama lighsaber jäi hyllyyn].

Ice Age 4 oli tosi kiva meidän kaikkien mielessä,

nyt mietin pitäiskö vielä ennen lomian loppua käydä katsomassa tuonkin sakin uusin.

Onko kokemuksia?

PS
Vielä pari päivää aikaa osallistua

CROCS

arvontaan !

[ mansikka ]

mammun ja jiin piti tuoda rasia mansikoita, toivatkin luaatikon.
ja silti "tää on MIUN"

oMnoMnoM...

Ensimmäisen kerran sitte 2009 muutin otsakekuvaa,

onko ok?

Vieläkö työ tiiätte minne tulitte ja missä uaatte?

Kokemuksia & Elämyksiä [ Helsinki ]

Sitähän se monesti lomalla on, elämysten etsimistä. Me ainakin yritämme aina tehdä jotain uutta, jotain mitä kukaan meistä ei ole ennen tehnyt. Tai sitten jotain tosi vanhaa, jotain mikä on jättänyt omassa lapsuudessa hyvät muistot. Yhdessä tekemisen lisäksi muistot, kokemukset ja elämykset on sellainen kesän[kin] juttu. Ja kuka muistaa että kyllähän koulussakin se ensimmäinen kuviksen tunti oli yleensä aina kesämuiston piirtämistä ja ensimmäisellä äidinkielentunnilla kirjoitettiin parhaasta kesälomakokemuksesta.

Vanhempien päällimäinen lomakokemus taitaa monesti olla pakkaaminen ja pyykkääminen emmekä ole mitenkään poikkeus tähän. Minä pyykkään, pakkaan ja siivoan sillä välin kun mies tankkaa ja pakkaa auton. Jossain vaiheessa lapset komennetaan lukemaan että lähtö sujuisia vähemmän sekasortoisissa merkeissä. Kyllä me jossain välisä pidetään hauskaa, lekotellaan, nukutaan ja koetaankin. Olen nykyisin niin mukavuudenhaluinen etten edes lähde yli 300 kilometrin päähän autolla alle viikon  reissulle [Tahko on poikkkeus joka vahvistaa säännön] sillä muuten tuntuu että koko loma on vain pakkaamista ja siirtymistä. Siispä meidän kohteet on varsin rutinoituneita ja niiden muuttamiseen tarvitaan isompaa ohjausliikettä.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta vuosiin kun ajeltiin ilman av-kalustoa ja mies oli valmis jo Kehä I:llä kurvaamaan lähimpään Giganttiin. Minä tsemppasin klassikko teemalla "Ei meidänkään lapsuudessa..." ja niinpä tänä kesänä ajatut kilometrit on menneet laskiessa keltaisia autoja (= takapenkki huutaa kaikkea keltaista), saamalla pisteen nähdystä eläimestä (= takapenkki tappelee pisteista) ja hiljaisuukilpailulla (70 kilometriä hiirenhiljaisuutta ja lapset eivät edes tervehtineet mammuaan määränpäässä koska kilpailua oli vielä käynnissä). Eli aivan loistavasti on mennyt ja hiljaisuuskilpailu todellakin toimii!

KELTAINENLIPPUKELTAINENTOLPPAKELTAINENVIIVAKELTAINENPUULEHMÄPISTEKELTAINENTALOKELTAINENAUTOKELTAINENAUTOLAMPAITAPISTEMULLE

Me matkustamme nyt paljon Suomessa.  Minuun on pienestä asti juurrutettu tapa että Suomen kesät ollaan Suomessa ja muualle matkustetaan muuhun aikaan vuodesta. Tykkään matkustaa Suomessa sillä itse ollessani lapsi emme sitä juurikaan tehneet kuin tietyissä kaupungeissa ja olen reissaillut enemmän ulkomailla. Meidän lapset ei ole vuosiin matkustaneet ulkomaille jos Tallinnaa ja Tukholmaa ei lasketa. Viimeksi olimme Maltalla tytön ollessa 4 kk ja sen jälkeen ulkomaanmatkat on vaan jääneet. Yksi syy tähän on pojan koulu, toinen laiskuus (oletettavasti minun) ja miehen työreissut ja kolmas se ettei mies juurikaan välitä lämpimästä... ja minä taas rakastan aurinkoa ja lämpöä. Joten me tönötetään täällä ja reissataan kotinurkissa toistaiseksi. Viimeaikoina olen tosin enemmän tutkinut erilaisia matkakohteita, kriteereinä se että jokaiselle jotain, lämpöä ja paikka jossa en ole aiemmin käynyt. Mutta mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.

Ja kotinurkistakin löytyy. Aina ei tarvitse edes pakata laukkua ja tankata autoa, joskus sitä voi elämysmatkailla ihan lähellä. Haluaisin että lapset oppisivat kävelemään silmät auki ja näkisivät sen mitä on ympärillä ja arvostaisivat sitä. Oli kyse sitten herneistä löytyvistä madoista tai hassunmuotoisista pilvistä, värikkäistä taloista tai  katuperformansseista, ovat ne kaikki elämyksiä. Ja monesti sellaisia jotka sivuutetaan arjen kiireessä. Tyttö onkin tässä suhteessa minun kaltaiseni, hän huomaa pienetkin asiat ja riemuiten niistä raportoi, poika on enemmän action-tyyppinen "Kato äiti mä roikun täällä pää alaspäin" ja sekunnin jo päästä "on ihan tylsää". Ja joskus sitä voi muuten huomata olevansa kirjaimellisesti keskellä elämystä, kuten Padmélle kävi Keskuskadulla.

Kuvia Helsingistä  22.7.2012 KESKUSTA KAUPPATORI HIETANIEMI KAIVOPUISTO / osa kuvista suurenee klikkaamalla

 

Kotinurkissa on niin paljon paikkoja mitkä on lapsille käymisen arvoisia mutta niin lähellä että ehkä vauhtisokeus estää niitä näkemästä. Tajusin kun luin Villa Kaarnakallion Emännän postausta heidän kesäreissusta että meidän lapset eivät ole ikinä matkustaneet junalla. Ja sitten muistin miten tohkeissaan tyttö on aina kun ajetaan Rautatieaseman ohi... ja sitten päätin että meidän perhe pitää pienen Helsinki-päivän. Päätettiin käydä Kauppatorilla ja Rautatieasemalla ja otetaan irti kaikki mitä siihen väliin mahtuu. Mies on asunut Kaartinkaupungissa 20 vuotta ja itse olen asunut muutaman vuoden Albertinkatu kympissä sekä Etu-Töölössä. Stadi on siis meillekin sellainen nostalginen paikka johon mahtuu paljon muistoja ja  pojalla on siellä muistoja myös isovanhempiensa kanssa.
...ja oli muuten supernasta päivä ! Junalla ei matkustettu kyllä vieläkään.

HELTEISIÄ KESÄPÄIVIÄ KAIKILLE !

Lukijan vinkistä

...olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Blogi on siitä kiva paikka että täällä vuorovaikutus toimii ja kun itse saan iloa vinkkien jakamisesta muille, saan myös takaisin saamisen ilon. Silloin tällöin tarjoutuu erinomainen mahdollisuus tarttua kokemuksiin jotka varmasti olisivat jääneet välistä ilman teitä rakkaat lukijat. Kiitos.

Viime perjantaina meille riitti sateinen suvi Suomen savossa ja pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan. Olimme jättäneet mahdollisuuden käydä Kesämaassa vielä ennen lähtöä mutta aamun pilvinen 15 astetta ei missään määrin kutsunut Punkaharjun suuntaan. S-marketista kipaistiin kasa lörtsyjä mukaan ja vielä kerran kokeiltiin Pikkukakkosen puistoa... josta poistuimme noin viiden minuutin jälkeen kun alkoi jälleen sataa. Kotia kohti kiitos.

Taannoin Tanjan kanssa tavattiin Tapiolassa ja häneltä poimin vinkin pyykkipusseista (kiitos Tanjallekin). En tuolloin vielä pusseja itselleni ostanut mutta kun Stockan ale alkoi ja näin pussit -40% alekorissa tarttui mukaani yksi pussi. Kun pussia mies oli käyttänyt kerran työmatkallaan pussia ja totesimme yhdessä pussin erittäin toimivaksi hain toisen kappaleen (viimeisen Tapiolan Stockalta) ja sitten se oli menoa... ostin pusseja kaksi lisää Savonlinnan Sokkarilta. Näille on selkeä tarve, nämä mahtuvat pieneen tilaan ja ovat käytännössä ikuisia, tykkään.

Minä INHOAN muovipusseja. Siis todellakin inhoan. Käsilaukussani on aina Petit Pataponilta saatu kestokassi pienempiä ostoksia varten, automarkettiin lähdetään niiden isojen Prisma/cittari -kassien kanssa ja laukkuja on riittävästi eri tarkoituksiin. Ja  s i l t i  meille kertyy muovipusseja. Etenkin rakas siippani on muovipussien superkäyttäjä, hänen mielestään mitä vaan voi kuljettaa myovipussissa ja se on ihan okei... ei ole, yök. Etenkin työmatkalta palaavan miehen paikalla olon ihanuus laskee heti pari pistettä kun näen kylppärissä kaksi S-marketin [reikäistä] muovipussia täynnä likavaattetta. Mutta nyt tuokin asia on ratkaistu. Mies lähtee työmatkalle mukanaan Reisenthelin kestopyykkipussi, luonto kiittää ja kun hän palaa kotiin käyn heti pyykkien kimppuun sillä nuo pussit on vaan niin mageet! Hinta noin 5 euroa, +- euro.

Noniin ja takaisin kotimatkaan. Jo lähtiessä olin muistanut lukijan vinkin taannoisessa leikkipuistopostauksessa. Lahti osuu matkan varrella enemmän kuin hyvin joten päätimme pysähtyä Launeen Perhepuistossa. Mikkelin jälkeen sääkin oli yhtä auringonpaistetta joten odotimme kuivaa leikkituokiota innolla. Ja puisto tosiaan yllätti, WAU (Ja kiitos!). Ensimmäiseksi sanoin lapsille ettei saa mennä liian kauaksi sillä paikka oli vieras ja puisto niin iso ettei vanhemmat välttämättä heti löydy jos ei katsekontaktia ole. Toiseksi ihmettelin miksei tälläisiä puistoja ole pääkaupunkiseudulla. Siis kirjaimellisesti hiuksia nostattavan ihana! Kaikille kaikkea, jokaiselle jotain ja tilaa. Olin niin häkeltynyt lämmöstä, paisteesta sekä puistosta etten tajunnut ottaa kokonaisvaltaisia kuvia mutta suosittelen puistoa kaikille jotka Lahden läpi ajaa minne tahansa. Lähellä puistoa on mäkkäri jossa voi myös tankata nälkäisiä matkalaisia ja puiston vieressä on kahvio. Täältä lapset piti raahata lähes väkisin ja tytön lempeä karjuminen rytmittikin puistosta poistumista kauniissa auringonpaisteessa. Lupasimme tulla uudestaa !

Kesä jatkuu ja tällä viikolla kuuleman mukaan helteitäkin tulossa. Minun pitää tarkastaa ja päivittää KESÄLISTA  ja suunnitella hieman tekemistä sillä mies palasi duuniin ja nyt lomailen lasten kanssa. Eilen jo vähän turisteltiin entisillä kotikulmilla ja uimareissuja ainakin on suunnitelmissa, katsotaan minne kesä vie.

Kokemusrikkaita lomapäiviä ja tekemisen iloa !

Hyvinkään Sveitsi

ei petä !

Niinpä. Jätettiin sateet sade Savonlinnaan

nostettiin kytkintä ja

ajettiin kotiin eilen.

Välissä pysähdyttiin yhdessä paikassa,

siitä myöhemmin lisää.

Illalla purettiin tavarat kaappiin, laitettiin uimakassi ovensuuhun

ja aamulla vrumvrum, täältä tullaan aurinko, vesi ja frendit

-ja se vesi altaassa niinkuin kuuluukin.

Bodenin froteehuppari koko 5-6 / tyttö 117 cm

Tuli oikein sellainen kesäfiilis.

Ja tunnustan että olen löhöillyt ja kieriskellyt huovalla,

ei tässä sen enempää,

otetaan mitä saadaan,

kolme viikkoa jäljellä.

Jeejee.

Hyvät Sunnuntait !

! säästä

vaikkapa

antikvariaatissa.

Pelkästään priimat Prinsessalehdet eurolla,

kaupassa 4,20.

Ja se tunnelma,

sitä ei voi ostaa,

love it ♥

Ja Lindexin alesta biksut ensi kesään tytölle

ja Avalonista mopin neule talveen, minulle.

Savonlinna ei petä ikinä,

täällä tekee aina hyviä löytöjä alesta.

 

 Ja säästä vielä...

Kun sataa,

g r i l l a a   s i s ä l l ä,

UGH.