Haaste!

Jos osallistut, lue tästä eteenpäin vasta kun sinulla on
ainakin 4 minuuttia aikaa
ja
kamera vieressä.

 ***

Eilen illalla juttelimme ystäväni kanssa niitänäitä.

Kesken keskustelun tokaisin "ota 4 kuvaa nyt, 4 minsaa aikaa".

Juttelimme siis netissä, molemmat omissa kodeissamme.

Ja mehän otimme.

4 kuvan jälkeen otettiin toinen samanlainen sarja.

Ja järkkärikameroiden omistajina otimme myös

yhden 8 minuutin sarjan.

16 minuuttia

12 kuvaa

tavaroita ei saa siirtää, ei asetella

kuvia ei saa cropata, ei käsitellä

ainoastaan pienentää kuvat nettiin siirtoa varten 
(kollaaseissa kuvat ovat croppautunet hieman tahtomattani)

Haaste on heitetty!

*****

Ensimmäinen sarja

Toinen sarja

Kolmas sarja

Hauskaa viikonloppua!

Tämä ei liity kenkiin.

Tossut kuluu tässä juoksussa.
Mutta ei tämä pahalta tunnu,
ollenkaan.

Muutamia mietteitä on ollut.
Etenkin työmatkoilla ajatukset harhailevat
Metron aamutiimin seurassa.
Nautin siitä ajasta.
Ihan yksin autossa
minä, kuppi kahvia ja radio.

 

Identiteetti on muuttunut
tai laajentunut.
Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen
satsaan itseeni.
Olen aivan pihalla lasten vaatteista,
sen sijaan olen juossut kauppija läpi ja etsinyt
ITSELLENI.
Siis minulle.
Housuja, paitoja, huiveja.
Valkoista, mustaa ja harmaata.

Toinen asia joka on risteillyt mielessäni on aika.
Kun sitä on nyt se noin yhdeksän tuntia vähemmän -päivällä.
Ja ainakin kolme tuntia vähemmän -yöllä.
Sen lisäksi etten enää ehdi seurata kauppoja ja aleja,
en pääse ysmyihin
Hieman tuli mieleen että lapset ovat kasvaessaan vaatteettomia,
vai muuttuuko vakaumukseni ja ostan normihinnalla
suoraan tarpeeseen ja käyttöön.

Kokeilimme viime viikonloppuna.
Olenhan sosiaalinen pikku otus joka nauttii vilskeestä ja kaupungista.
Mikä voisi olla mukavampaa kun pikku ostosreissu stadiin.
Tällä kokemuksellä -lähes mikä vaan!
Lähdimme etsimään kenkiä Padmélle.
Argh, liikaa ihmisiä, ei rentoutta, ei letkeyttä.
Ne ihmiset ei osannu käyttäytyä, tönivät ja etuilivat.
pomppu ei halunnut olla, likka nukkui ja kun heräsi -ei halunnut sovittaa.
Koko kaupungissa oli kahdet niin leveät kengät että mahtuvat tytölle,

muistinko kertoa että inhoan rajotteita?
Tätäkö se nyt on?
Koko perheen voimin paineessa ostoksille?
En tahdo, en suostu.

Pitänee ehkä,

kirjautua kaikkien mahdollisten nettikauppojen

postituslistalle!

[saa laittaa linkkejä]

Pst.

Suomestakin saa nyt niitä valjaita.

Minuun otettiin yhteyttä ja pyydettiin kuvia.

Ja nyt ne on tuolla.

Niin ja tuossa alempana

on jotain TEILLE.

Aika ihanaa.

Aika ihanaa.

On saada tunnustuksia.

Ihanaa.

Silloinkin kun

"ei ole paikalla".

i-h-a-n-a-a

Vaikka annan teidän blogeilla

aivan liian vähän aikaa.

Ainakin omasta mielestäni.

Kiitos

kun ette ole unohtaneet minua ♥

Tämän sain

Tuttiinalta.

Hänellä on juuri sellainen elämänmakuinen blogi.

Sellainen missä kuvien lisäksi saa lukemisen iloa.

Toisen tunnustuksen sain

Tanialta.

Kauniita kuvia, siis kauniita.

Sellaisia arkisia, mutta erityisiä.

Minä tykkään, käypäs katsomassa.

***

Tämän toisen tunnustuksen omistan

lukijoilleni.

Vaikka blogi on minulle rakas,

en usko että sitä olisi ilman teitä.

Minulle on merkitystä kun

käytte,

kun kommentoitte.

Saatte minut hyvälle mielelle.

Kiitos.

...

Ei ole aikaa.

Ilman aikaa ei ole kuvia.

Ei ole kuvia.

Ilman kuvia ei ole sanottavaa.

Ilman kuvia ei ole blogia.

...

En tahdo lopettaa.

Mutta katsotaan,

katsotaan miten tästä eteenpäin.

Päivän tähtihetkiä.

1. Nähdä lapset työpäivän jälkeen

2. Lukea teidän kommentteja

3. Syödä lounasta

4. Saada hyvää kahvia, töissä tai kotona

5. Mennä mammulle jolla onkin meille ruokaa

6. Istua alas noin kello 21.00 ja avata kone ja rupatella hetki ystävien kanssa

7. Se hetki, kun isi tulee kotiin, sitten joskus

Nämä eivät ole arvo-järjestyksessä.

Tämän suurempiin filosofisiin mietintöihin en nyt pysty,

en tässä enkä kommenttilootassa.

Palaan  vielä sinne lootaan, tuonnenpana,

toivottavasti kuvat piristävät Teitä.

Hipsutellaan kohti viikonloppua ja ladataan.

Siellä tönötetään !

Aitojen yli ja häkkien läpi.

Yritetään tiirustaa

ja nähdä vilaus,

vaikka tiikereistä.

Vähemmän ronkeleille kelpaa

ne tutummatkin eläimet.

Sillä kalliolla ei ole enää

niitä kiipeilynuppeja.

Mutta pojat on poikia

ja

minne veli, sinne siskokin.

Olen käynyt koko elämäni siellä,

monta kertaa kesässä.

Ihan niinkuin lapsetkin,

joka vuosi, monta kertaa.

Ei siellä asiat juuri muutu,

mutta aina siellä on kivaa.

Sinne voi mennä lautalla tai autolla.

Siellä voi syödä omia tai saaren eväitä.

Siellä voi katsoa eläimiä tai kasveja.

Leikkiä puistossa

tai vaan nautiskella säästä vaikka nurtsilla.

Sieltä voi ostaa pienen muiston lapselle,

vaikka sen nalletikkarin tai kumikäärmeen.

Nyt siellä on vähän korkeammat hinnat,

ainakin lipuissa.

Uudet portit

-pitääköhän ne ketus loitolla?

Ainakin yksi uusi kahvio avattu.

Eläimetkin on uudelleen koulutettuja!

Sillä vuosien tauon jälkeen näimme ilveksetkin.

Meidän kesäraati

suosittelee että menette ehdottomasti

K O R K E A S A A R E E N !

Missähän...

...me oltiin eilen.

Kuvia...

... ja perus kuvakulmia.
Kunhan fiilisteleN.
Ei takkeja ♥

Kaikki ulos,
hus hus!
Valoa, aurinkoa,
lämmin!

HAUSKAA VIIKONLOPPUA!

Arkista pohdintaa

Missäs vaiheessa te muut työläiset ehditte blogata ja ennen kaikkea kuvata? Olen ottanut tällä viikolla 20 kuvaa, nekin eilen. Ei ollut inspistä vaikka halua kyllä. Joka päivä on ollut ikävä kuvaamista mutta ei ole aikaa ja eilen sitä olisi ollut hetki niin vire oli hukassa. Innolla odotin torstaita, aurinkoa ja lämpöä jotka nyt olivatkin hukassa. Kello on nyt 13:54, nyt paistaa mutta olen pyykkikoneen vankina.

Eilen oli ensimmäinen päivä kun lapset saivat lähteä ulos huppareissa. Duunipaikan pihassa oli 23 astetta, täällä "vain" 17, mutta kyllä se riitti. En ole ulkovaatefanaatikko, ne ovat enemmän pakollinen pahe kuin mitään muuta. Minusta on aivan mahtavaa kun ulkona voi olla huppareissa ja farkuissa! Tätä on odotettu.

Illalla käytiin pienellä ajelulla. Avoin meri ♥ ja nosturit, veneet kaikki -mahtavaa. Päiväkotirytmi näkyy, Padmé nukahti kaupassa rattaisiin josta jatkoi yöunia suoraan, ensin turvaistuimessa ja sitten omassa sängyssä. Tänään meni päikkäreille "päiväkoti-aikaan", ennen päiväkotia saattoi mennä vasta kolmen aikaan nukkumaan kotona.

Tänään laitoin likan kesävaatteet kaappiin. Samalla kävin niitä läpi ja kuten odotettua -ei ne kaikki mahdu. En osannut kuvitella ettei kasvu hidastu. Ei se mitään, myyn uudet käyttämättömät ystävälleni jolla on pienempi käyttäjä vaatteille. Onneksi, onneksi on tälläinen mahdollisuus, säästää minut suurelta vaivalta. Silti en lopeta vaatteiden ostamista ennakkoon, säästö on niin suuri että kyllä se kannattaa.

Toinen mieltä askarruttava asia on logistiikka. Miten te muut säilytätte vaatteita, joissa sama koko menee useamman kauden? Meillä on nyt kaapissa vaatteita talvelta, keväältä ja syksyltä ja nuo saattavat mennä myös ensi syksynä sekä kesän viileimpinä päivinä. Kaappi on nyt ihan täynnä kun siellä on usemman kauden vaatteet kerralla. Pitäisikö ne selkeästi välikausien vaatteet kuitenkin vain säilöä muualle ja surea sitten syksyllä jos eivät mahdukkaan enää?

Likka heräsi päikyiltä eli nyt ulos!

Hyvää vapaapäivää!

Peruskuvia.

Farkut ja t-paita.

Toimii.

Ihan perus.

Mutta jotenkin niin houkutteleva.

Likka jäi ekaa kertaa,

itkien päiväkotiin.

Mutta paivä oli mennyt silti hyvin,

niin he sanoivat.

Aika peruselämää muuten,

iltaisin väsyttää

Mutta.

Ne lupaa,

aurinkoa, lämpöä ja aurinkoa.

Olen todella innoissani, t o d e l l a.

Pääsenköhän ulos kameran kanssa,

kutkuttaa.

Maukasta viikkoa kaikille !

Onnea voittajille ja kiitos lukijoille ja...

Suokaa anteeksi että arvonnan arpominen on hivenen myöhästynyt.

Tässä vain kaikki kävi niin samaan aikaan,

huono syy mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuten jo aikasemmin totesin, oli tarkoitus pitää oma arvonta nyt keväällä.

Siis niitä ihan itte tehtyjä.

Huutis-systeemit ja muut ovat vieneet sen verran aikaa,

etten ole kerennyt.

Mutta yritän!

Yritän saada jotain aikaiseksi vielä ennen kesää.

NS arvonnssa voittivat:

Mimura

Palkinto 1

Hanna

Palkinto 2

Miranda

Palkinto 3

TyttöNukke

Palkinto 4

Pipoja voittivat

Sini

Lotta

Anne (anonyymi)

(ps. Anne, käykö koko M ?)

Katja_k

Anni

EBBA

Onnea voittaneille!

Laittakaa meilillä yhteystiedot osoitteeseen:

pupupomppii (ät) hotmail.com

Kiitän Sannaa sekä Emmiä.

Molemmat ovat ihastuttaneet

erilaistaoutoauuttajaraskasta

ensimmäistä työviikkoani

tunnustuksella.

Kiitos ♥

Tämä oli todellinen napakymppi tälle viikolle.

Tunnustuksen laitan eteenpäin

Elohiirelle

Mahtavin blogi joka elää hiljaiseloa.

Toivon että palaat pian!

Hannalle

Jonka mahtava blogi on alussa

ja ansaitsee lukijoita ja kommentointia.

Koska ne ihan oikeasti inspiroivat!

Tanjalle

Jonka blogi on myös hiljentynyt,

missä oot?

Tuu takas!

Ja viikonloppuja!

Saldo

Tämä viikko on ollut sellaista,

välttämämättömyyksien suorittamista.

Priorisointia.

Tehdään jämptisti

ne jutut mitkä ovat tärkeimpiä.

Ja katsotaan

mitä muuta mahtuu joukkoon.

ei ole lapsikuvia
ei ole kotikuvia
ei ulkokuvia
ei ole juuri leikitty
eikä varmasti
nukuttu tarpeeksi

ei ole juteltu
ei möllötetty
ei kutiteltu
ainakaan tarpeeksi

ollaan ajettu autolla
oltu tunteja vain aikuisten kanssa
korkokengitelty
kauluspaideteltu
ostettu ihan ittelle
ja ok, lapsillekin

mihinkäs se tiikeri raidoistaan...

Päiväkodilla on syöty herkkuja
toisten äitien kanssa.

Ja tutustuttu
uuteen yhteisöön.

Illalla on oltu vain kotona.

Perheen kanssa.
On yritetty pusutella ja kysellä;
hei murut miten teillä on päivä mennyt?
Aikaa on liian vähän.

Aivan liian vähän.

Vähän.

Syyllisyys painaa, mutta tämä on nyt uusi arki.

o p e t e l l a a n

Kaupassakin käydään huomenna,
ettei se ole pois yhteisestä ajasta.

Niistä illan tunneista.
Niistä ihan muutamasta.

Kokonaisuudessaan viikko on mennyt hyvin.
Ei ole itketty, eikä kiukuteltu.
Äidistä on tullut ihan uusi ihminen
mutta vain virka-aikaan.

Isi osaa.

Lapset osaavat.

Kaikki tuntuu toimivan.

Kaikki vaikuttavat perin iloisilta ja tyytyväisiltä.

Melkein pelottavaa,
tuli tuossa mieleeni että oliko sillä kolmella vuodella
jonka olin kotona,
mitään merkitystä sittenkään.

***

Hyvää viikonloppua kaikille!

♥ babypink ♥

Oletteko huomanneet?

Kun tyttö siirtyy vauvoilta

sinne isompien tyttöjen puolelle,

loppuu vaaleanpunainen ja valkoinen.

Tulee printtiä ja väriä.

Kontrasteja.

Sellaisiakin vaatteita,

joihin en antaisi edes koululaisen pukeutua.

On vaikea löytää pastelleja, 

babypinkkiä ja valkoista.

Aika epistä!

Kun ne on ne meidän värit!

Olen ottanut asiakseni.

Vältellä värejä.

Ja keskittyä siihen meidän juttuun.

Piristetään sitten niillä muilla,

sillä nekin ovat ihan kivoja,

välillä.

Vaikka silti.

Ystäväni kiinnittävät huomiota

kun on niitä muita värejä.

Sillä myös heidän mielestään,

tää on se meidän juttu.

Keräillään sieltä täältä,

vähän varastoonkin.

Kaupat saa nyt olla rauhassa,

eihän minulla ole enää aikaa!

♥♥♥